Vuosi 2014.

Nyt ois taas yks vuos melkei takana, yks päivä olis enää jäljellä! Ja taas ei voi muuta sanoa kuin sen, et on ollu aikamoinen vuosi! Nii paljo on ehtiny sattua ja tapahtua, pääasiassa vaa kivoja juttuja. Oon taas tutustunu uusiin ihmisiin ja joidenkin vanhojen tuttavuuksien kanssa välit on lähentyneet ystävyydeksi. Muutin solusta yksiöön toukokuun lopussa ja oon nauttinu yksin elämisestä kahen solu-vuoden jälkee. Koulujutut on sujunu hyvi: kurssit läpästy, oppari on saatu ideapaperin tasolle ja kaks harkkaa suoritettu kiitettävällä arvosanalla.

Tänä vuonna vietin elämäni ekan kesän pois Lappeenrannasta, sillä kesätyöt oli Espoossa. Kesä oli tosi kiva, opin paljon töissä sekä asiakkaista, työpaikasta että itestäni työntekijänä. Luulen löytäneeni myös tän vuoden aikana sen alan, millä haluisin tehä töitä valmistuttua. Ja tapasin ystäviä, joita ei ois muuten kesän aikana tullu tavattua.

Tuttuun tapaan myös vähä kolhin itteäni. Tosin en nii pahasti, et ois leikkausta tarvinnu. Sormet taittu pariin kertaa liikuntavuoroilla, sain palloja päähä sekä omasta että muiden taholta ja varmaa jotai muutaki, joita ei nyt muista. Ei siis mitää kauheen isoa.

Vuosi sitte kirjotin tekstin Heihei 2013, tervetuloa 2014!, jossa muistelin mennyttä vuotta ja sitä, mitä toivoin tapahtuvan vuonna 2014. Miulla oli yks ainut toive ja oon ollu onnellinen, et se on toteutunu. En uskonu sen toteutuvan, mut silti niin kävi!
Sitä päivää en tuu varmasti koskaan unohtamaa, jolloin mein suhde sai alkunsa. Muistan vieläki tosi tarkkaa sen päivän. Oon ollu niin kiitollinen siitä, että miulle on suotu ihminen, jonka kanssa opetella tätä elämää yhessä. Oon saanu tehä sitä suurimman osan tätä vuotta enkä hetkeäkää vaihtais pois. Toivon, et opittais vielä tuntemaa toisemme paremmi ja että tää kestäis koko loppu elämän!♥

Vuosi 2014 oli siis tosi hieno. Toivottavasti uusi vuosi 2015 on ainakin yhtä hieno ja kokemuksia täynnä!

Jouluaatto 2014.

Vika viikko ennen lomaa.

Ensimmäisiä ystäviä oottamassa!♥

Viikko sitte maanantaina (15.12.) oli se hetki, jota olin oottanu edelliset 3 kuukautta. Miun ystävät tuli .ulkomaan harkasta takasin Suomeen! Mentii heitä vastaan lentokentälle ja voi sitä tunnetta, ku ties koneen laskeutuneen ja ettei pitäis mennä kauaa jälleen näkemiseen. Ihmisiä senkun tuli ja tuli terminaalista. Ja sit vihdoin ja viimein he tuli näkyviin! Ja sit sain kokea sen vielä uudestaa, ku yks ystävä tuli eri terminaalista puolisen tuntia myöhemmi. Olin nii ilone, ku olin saanu heiät kaikki ehjinä takasi! :)

Käytiin ystävän kanssa kiinalaisessa
ravintolassa ennen kokoontumista muiden kanssa. :)

Tiistaina kokoonnuttii porukalla yhteen ja oli tosi kivaa! Syötiin, juotiin, kuunneltii juttuja ja nautittii toistemme seurasta. Saatii kuulla ihmisten harkoista, mitä niistä oli kerrottavaa ja vaiheltiin muuteki kuulumisia. Keskiviikkona käytii koulussa aamupäivällä ja illalla raamisteltiin tuttuun tapaan. Oli niii kiva, ku oli taas porukkaa raamiksessa! Ihan ku kolme kuukautta aiemmi.

Koulukuvan ja Potkijaisten asut.

Torstaina oli kanssa vähä koulua, koulukuva, valmistuvan kurssin luova näyttö ja illalla mein luokan järjestämä Potkijaiset valmistuvalle kurssille. Potkijaiset järkättiin kahessa viikossa oikeestaa neljän hengen voimin, itse illassa onneks saatiin apua muilta luokkalaisilta. Ilta oli onnistunut ja päätty Mom's-ravintolaan.

3 viikon matkatavarat. :D

Perjantaina oli lukukauden päätösmessu ja valmistuvan kurssin valmistujaisjuhla. Messu ja juhla oli tosi kiva! Kahvilla sai vielä jutella tyyppien kanssa enne ku kaikki lähti omille teilleen loman viettoon. Suurin osa lähti jo perjantaina kotiin, mut mie jäin vielä päiväks Espooseen pakkailemaa ja viettämää viimesiä hetkiä poikaystävän kanssa enne kolmen viikon taukoa.

Järjestelemistä, nostalgiaa ja tulevaisuuden pohtimista.

Ostin vihdoin tällä viikolla sellasen kodin kansion, missä on lokeroita papereille. Olin pohtinu jonkin aikaa jo sen ostamista, mut nyt vasta sain aikaseksi. No, nyt oon tän päivän aikana ettiny miun kämpästä erinäisiä papereita, joita ois hyvä säilyttää. On nimittäi hyvä, et ne ois yhessä ja samassa kansiossa, eikä jokainen eri paikassa, nii miulla olis mahollisuus joskus tarvittaessa löytää ne.

Pääasiassa etin kaikkia työtodistuksia, ku niitä tulee tarvitsemaa varmasti vielä monesti! Löysin samalla monia muitaki papereita, joiden en muistanu olevan enää tallella. Löysin esimerkiks kirjekuoren, jossa oli miun hyväksymiskirje DIAKiin reilun kahen vuoden takaa!

Siitä lähti sit muistelumatka kahen vuoden takaseen hetkeen, kun heräsin aamulla ja tajusin olevan päivä, jollo tiedot tulee DIAKin nettisivuille hyväksytyistä. Ei vitsit niitä muistoja. Ja varsinkin sitä ilon määrää, ku lukee oman nimensä listalta! Muistan soittaneeni äitille, joka oli aamuvuorossa töissä, et pääsin kouluun. Seuraavaks herätin vielä nukkuvan iskän ja hihkuin onnesta. Taisin vielä päivittää Facebookiin ilouutisen (tottakai :P). Siitä lähtiki elämänmuutos! Asuntohakemus HOASille, opintotukihakemus Kelalle, mahollisten luokkalaisten kyylääminen Facebookista, uuden elämänvaiheen jännittäminen...

Näin 2,5 vuoden jälkeenki vielä muistaa ekasta koulupäivästä aika paljon. Junan odottaminen Pasilassa kohti Kauniaista, jännitys, ihmisten tapaaminen, Mäkissä käynti, kaakaot uuden kaverin tarjoamana hänen kämpillää, junamatka takasin Pasilaa uuden kaverin kanssa. Ei vitsit!

Päätös hakea just Kauniaisten DIAKiin on ollu yks miun elämän parhaimmista päätöksistä, sitä en voi kiistää! Täällä olo on mahdollistanu nii paljo kaikkea hienoa, minkä en usko olleen mahollista tapahtuvan missää muualla. Ei ees osittain. Aina sitä ei muista, mut nyt kun muistelen tätä aikaa täällä, nii en voi olla muuta ku koko sydämestäni kiitollinen Jumalalle. Oon kiitollinen siitä, että Hän on johdattanu miut tänne ja kaikki nää ihmiset miun elämään. Ja että saan opiskella muiden kristittyjen keskellä. Joka paikassa ei oo siihen mahollisuutta. Mutta meillä onneks on!

Hurjaa ajatella, että aika tarkkaa vuoden päästä pitäis valmistua ja 3,5 vuoden opinnot pitäis olla suoritettuna ja valmiina lähtemää työelämää. Mitä sitte oikein tapahtuu? Mitä käy kaikelle tälle? Entä ihmisille, joihin oon saanu tutustua tänä aikana? Mihi miun tie johtaa? No, onneks näitä ei vielä tarvii vähään aikaa miettiä. Mut ens vuoden alun jälkee sitä on alettava miettimää. En kyllä haluais, mut se on tehtävä. Kuitenki luotan täysillä siihen, että Jumala kyllä näyttää sen tien, jota kulkea ja auttaa tekemää oikeet päätökset. Sitte ku on niitten aika.

Ohi on!

Se on loppu nyt! Melkein koko syksyn kestävä työharjoittelu loppu eilen. Se kesti 10 viikkoa. Vaikka se oli kaiken kaikkiaan tosi kiva harkka ja tykkäsin paikasta, niin oon niin ilonen harkan loppumisesta! Tietysti sain siitä tosi paljon, mutta oli se kyllä tosi raskas. Monellakin tapaa. Mut nyt se on ohi!

Eilen oli arviointikeskustelu ja tää oli eka sosiaalipuolen harkka, mistä sain kiitettävän! Siitä oon tosi ilonen! Ja muutenki sain hyvää palautetta. Eniten harmittaa, etten nähny kaikkia asiakkaita enää eilen, vaikka olisin halunnut. Mutta voi olla, että meen tekemää sinne keikkaa, nii enköhän mie sitte nää taas kaikkia. :)

Eilisen päivän kruunas se, että poikaystävä tuli miun luo yöksi ja oltiin vaan kahestaan. Nyt miulla on taas niin hyvä olla!♥

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE! :)♥

Ps. Enää on reilu viikko, että kaikki rakkaat ystävät on taas Suomessa! En malta oottaa sitä, ku hyö tulee ja saan halata heitä kaikkia kolmen kuukauden jälkeen!

Läheisyys.

Varmasti jokainen on ainaki joskus kokenu sen, et ku on henkisesti (ja ehkä myös fyysisesti) niin väsynyt ja ikävissään, et tuntuu, ettei mikään auta. Mut sitte kun saa viettää aikaa itelle tosi tärkeen ja rakkaan ihmisen kanssa, nii huomaa sen auttavan paljon paremmin kuin esimerkiksi pitkään nukkuminen.

Itellä oli tällänen tilanne viime viikolla. Ei oltu vietetty kahenkeskistä aikaa poikaystävän kanssa melkein kahteen viikkoon. Toki oltiin nähty kahen viikon aikana. Ja nyt joku aattelee, etteihän 2 viikkoa ole edes pitkä aika, mut kyllä se oikeestaa on. Tai ainaki tälläselle ihmiselle, joka kaipaa rakkaitaan ja heidän läsnäoloa, jos ei olla nähty vähään aikaan kunnolla. Sitä aina oottaa, ku tietää näkevänsä toisen ja se voi tietysti vielä enemmä viedä voimia.

Eilen sitten oltiin kahestaan oikeestaan koko päivä ja se autto! Ei tarvinnu tehä mitää suurta: oltiin vaan kahestaa ja sai olla toista lähellä. Nyt on taas akut ladattu, nii jaksaa painaa viimeset kaks viikkoa harkassa. Mie nii ootan, et tää on ohi ens viikon perjantaina!

Isänpäivä.

Tänään on isänpäivä. Ite en ole kotona vanhempien luona viettämässä sitä, vaan oon yksin kotona Espoossa. Kortinkin unohdin lähettää. Pitänee ottaa puhelin käteen, soittaa iskälle ja toivottaa hyvää isänpäivää.

Ajattelin, että oishan sitä voinut mennä käymään kotona Lappeenrannassa ihan just isänpäivän vuoksi. Iskä (ja myös äiti ja pikkusisko) ois varmasti tykänny. Ja oisha se ollu kiva taas käydä. Mut tää on eka kokonainen viikonloppu pariin kuukauteen, ettei miulla oo ollu töitä, harkkaa tai mitää muuta etukäteen suunniteltua ohjelmaa. Nii ehkä se on ihan hyvä vaa olla, nii jaksaa vielä puoltoista kuukautta ennen joululomaa. Eiköhän iskä sen ymmärrä. :)



(Kuva on miun konfispäivältä seittemän vuoden takaa. Siitäki päivästä on jo nii paljo aikaa!)

Siitä yhdestä tärkeimmäistä.

Luin tässä yks päivä erästä keskustelupalstaa, jonka yhessä keskustelussa oli gallup seurusteleville. Luin ihmisten vastauksia ja yhen ihmisen vastaus kysymykseen siitä, miten kaua uskoo kyseisen suhteen kestävän, vastaus oli jotakuinkin, et ois jees jos kestäis ens vuoden (2015) puolelle. Olin sillei mitä ihmettä?!?

Okei, en tunne ihmistä ollenkaa enkä tiiä hänen ja toisen puoliskon suhteesta yhtikäs mitää, nii en osaa sanoa heistä mitää. Mut ite en ainakaa lähtis suhteesee, jos siinä on toivoa vaa lyhyeks aikaa. Siinä vaa rikkoo sekä itteää että sitä toista osapuolta, nii onks se sen arvosta?

Joku voi haluta vaa lyhyen suhteen ja mahdollisesti monta sellasta, mut ite en oo yhtää sellane. Ite haluan, et tää miun suhde (mikä on elämäni ihka eka) kestää tosiaanki pidemmälle ku ens vuoteen tai sit seuraavaan. Haluun, et  joskus tulevaisuudessa seisotaan rinnakkain alttarilla, luvataan toisillemme olla rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä ja sanoa toisillemme tahdon. Ja muuteki jakaa tää elämä toistemme kanssa.

Olin kuitenki rukoillu lukemattomia kertoja, et jos on tarkotettu, nii me päädyttäis yhteen. Ja nii sit miun onneksi kävi! Uskon, et se on oikeesti nii ja saadaa elää yhessä nii pitkää ku meillä riittää täällä aikaa. Tietenkää sitä ei voi kukaa muu ku Jumala tietää, et mite tässä käy. Mut ainaki oon rukoillu mein suhteen puolesta paljon ja aion jatkaa. En siks, et se ois epävarma vaan siks, et aina on hyvä rukoille itelle tärkeiden asioiden puolesta. Ja miun poikaystävä ja tää mein parisuhde on miun tän hetkisen ainaki yks tärkeimpiä, jos ei tärkein, juttu!♥

Harkkaa, muuttoa ja ystäviä.

Harkka on puolessa välissä! Tai siis huomisen vuoron jälkee oon ollu 5 viikkoa ja 5 viikkoa olis vielä jäljellä. Toisaalta on ollu tosi kivaa, toisaalta ootan jo tän loppumista. On ollu nimittäi monella tapaa rankkaa.

Suurimman rankkuuden tässä tekee se, etten ehdi nähdä poikaystävää nii paljo ku haluaisin. Molemmat on harkassa, nii menee ristii aikataulut monellaki tapaa. Ite teen kahta vuoroa (tai no kolmea: aamu, väli ja ilta) ja myös viikonloppusin, nii ei välttämättä kunnolla ehdi nähä ees sillo. Ja molemmilla on tottakai omat menonsa, nii jos näkee vilaukselta muutaman kerran viikossa, nii se on hyvin. Mut kyllä tää tästä sitten joskus. :)

Ja yks hauska juttu liikkavuorolla heti viime kirjotuksen jälkeisenä päivänä. Pelattii sählyä ja sain joteki ITSE sählypallon osumaan OMAAN silmään. :D Ei menny onneks mustaks, nii ei tarvinnu käyä selittelemää sitä kenellekkää.

Pidettii ystävän kanssa myös leffailta pari viikkoa sitte. Tehtii ruokaa ja katottii Disneyn leffoja: Frozen, Kaksin karkuteillä ja Leijonakuningas 2. Oli kyllä kivaa!

Viime viikonloppuna kävin kotona Lappeenrannassa. Vanhemmat muutti ja olin auttamassa muutossa. Kolmen päivän aikana tuli kannettua yks jos toinenki muuttolaatikko ja ajettua muutama kilometri vieden laatikoita vanhasta kämpästä uuteen. Mut se saatiin pulkkaan! Miulla oli tarkotus olla maanantain aamuun asti kotona, mut sunnuntai-iltana varmaa väsymys paino nii paljo, et kävi vaa itkettämää ja oli pakko päästä kotii Espooseen. Kunnon yöunet oli kyl tarpeen!

Näin mie onneks myös ystäviä! Perjantai-iltana vietettii ystävän läksiäisiä, ku hää lähti ulkomaille kolmeks kuukaudeks. Lauantai-iltana vietettii muutaman ystävän synttäreitä porukalla. Sunnuntaina kävin aamulla kirkossa ja näin tuttuja. Tuli tarpeen nähdä myös heitä pitkästä aikaa! Aina on nii lämmin tunnelma mennä käymää kotikirkossa ja nuortentilassa, saa aina joltakin halin ja kuulumisia vaihellaan.

Välillä kaipaan tosi paljon Lappeenrantaan. Mut ku oon ollu siellä vaikkapa viikonlopun, nii miusta on nii ihana palata takas Espooseen. Ois nii siistiä, jos joskus kaikki miulle tärkeet ihmiset asuis samassa kaupungissa. Mut se ei kyl tuu koskaa onnistumaa...

Lomailua ja harkan alkua.

Viime kirjotuksesta onki jo oikeestaa kuukaus. En oikeestaa osaa sanoa, mitä tässä ajassa on tapahtunut. Syyskuun kaks vikaa viikkoa otin iha rennosti ja oikeestaa olin vaa, vietin kesälomaa. Nukuin pitkää, tein vähä kotihommia, kävin seurakunnan jutuissa ja koulun liikkavuoroilla. Teki oikeesti tosi hyvää vaa olla ja levätä, ku takana oli 2,5kk kesätöitä ja heti perää 1kk koulua. Mut sen jälkee oli jotaki tosi vaikeeta laittaa taas elämänrytmiä kuntoo, ku alko harkka.

Harkkaa on siis takana kaks viikkoa. Paikka on kiva oikeestaa kaikin puolin, mut silti on ollu aina välillä tän parin viikon aikana sellane fiilis, et onks pakko mennä, jos ei halua. Mut sit ku on menny ja ollu varsinkii niiden asiakkaiden kanssa, nii se on ollu kaikista parhainta! Vielä ois 8 viikkoa jälellä, eiköhä ne mee aika nopeesti. :)

Tän viikon maanantaina satutin vasemman käden nimettömän. Ekaks aattelin, et pystyn hyvi pelaamaa koko liikkavuoron ajan. Kuiteki päätin lopettaa kesken, ku koski nii kovasti. Laitoin kotii päästessäni pakettii ja katoin tiistaiaamuna. Sormi oli iha musta. Menin kuiteki vasta keskiviikkona lääkärii, joka laitto röntgenii. Kuvissa ei onneks näkyny mitää, eli sormi on vaa joteki venähtäny. Parin viikon pelikiellon anto, ei onneks muuta.
Ehin jo säikähtää, et meneeks tääki pakettii. Pari viikkoa sitte tuli nimittäi vuos siitä, ku olin oikeen käden leikkauksessa ja käsi oli sen takia kipsissä. Ei onneks tarvinnu kipsata. :)

Tänää oli eka vapaapäivä sitten harkan alottamisen. Eli tein 13 päivää putkee harkkaa ja palkkatöitä. Olin 5 päivää harkassa, viikonloppu töissä, 5 päivää harkassa ja päivä töissä. Oon tänää vaa ollu. Kävin kyllä kaupassa, tein vähä ruokaa ja kävin Pop-messussa Tapiolassa. Muute sänky, tietokone ja telkkari on ollu kavereita.

Huomenna ois vielä vapaapäivä. Suunnitelmissa ois käyä kaupoilla ja illalla liikkavuorolle. :)

Itkua ikävästä ja ilosta.

Nyt on eka päivä sitte viime viikon torstain (tai keskiviikon), ku en oo itkeny. Suurin osa itkusta johtuu ikävästä. Keskiviikkona meillä oli nuorten aikuisten raamis, jonka jälkeen siunattiin ulkomaille lähtevät ystävät. Siinä hetkessä piti pari kyyneltä vierittää, sillä ystävien lähtö läheni lähenemistään.

Torstaina vietettiin osan luokkalaisten kanssa ilta yhdessä, sillä se oli viimene ilta ennen ku kaikki lähtee kuka mihinki maailmalle. Tarkotus ois ollu, et sinne ois tullu kaikki mein luokkalaiset, mut ei siellä ollu ku mein normiporukka. Se oli vähä harmi, mut ei voinu mitää. Meillä oli silti tosi kivaa! Yks ystävä ehotti vielä enne lähtöä, et rukoillaa yhessä koko porukka. Siinä rukoilun aikana aloin vaa itkeä. Itkin ikävää ja myös varsinkii erään ystävän sanoja siitä, et mite hää on kiitollinen siitä, et ollaa löydetty toisemme ja et saadaa olla yhdessä. Miekii oon nii kiitollinen Jumalalle siitä, että oon saanu näin hienoja ihmisiä miun elämää tän koulun alkamisen johdosta. Päätettii ilta vielä sisaruspiiriin, jossa laulettiin Tule kanssani Herra Jeesus-iltavirsi ja Halleluja, tunnet sydämeni-laulu, ja halirinkiin.♥

Perjantai oli kauhee päivä. Piti sanoa heipat kaikille. Mut yllätyin, en itkeny nii paljo ku olin aatellu. Ehkä edellisillan itku riitti. Tai no, ei. Kyl mie vähä itkin. Onneks miulla oli aikaa itkeä ja koota itteni enne ku illalla matkustettii poikaystävän kanssa Lappeenrantaan viikonlopuks.

Lauantainakin sain itkeä. Tosin ilosta tällä kertaa. Ystäväpariskunta meni naimisiin ja sain olla todistamassa tätä kaunista hetkeä. Sain myös lukea raamatuntekstin heidän vihkimisessään, joka totetuttiin morsiusmessun kaavalla. Oli ihana nähdä samalla muita ystäviä, jotka olivat myös vieraina häissä. Päivä oli pitkä, mut samalla tosi kiva!

Sunnuntaina herättiin ajoissa, että kerettii messuun. Laitoin kännykään netin päälle ja samassa sain WhatsAppissa viestin ystävältä, joka oli lähteny sinä aamuna Afrikkaan harkkaan. Pitihän siinä sitte taas pari kyyneltä pyöräyttää, ikävä tuli taas! Sen hetken jälkee ei paljoa ehtiny onneks ajattelemaa lähteneitä, ku päivä oli täynnä ohjelmaa: messu, markkinat, ruokailu porukoiden kanssa, pakkailua ja pari ystävää tuli käymää ennen lähtöä. Oli kiva nähä myös heitä, ei oltu pitkää aikaa nähty!

Eile maanantaina kävin aamulla hakemassa ystävältä hänen kämppänsä avaimen, että voin käyä kastelemassa kukkia. Siinä sit halattiin enne ku miun piti lähtee kouluu. Pystyin siinä tilanteessa olla itkemättä, vähä silmät kostui. Mut ku pääsin ulko-ovesta ulos, kyyneleet vierähti poskelle. Ja tätä jatku viel junassa. Samaa aikaa luin myös toisen ystävän päivityksen Facessa. Onneks pystyin kokoamaa itteni suht nopeesti.
Iltapäivällä kävin sunnuntaina Afrikkaan lähteneen ystävän luona hakemassa tavaroita. Itku tuli, ku pöydällä olleessa lapussa luki ihania sanoja. Illalla onneks oli liikkavuoro, jossa sain tavata muita ihmisiä. Oli nii kivaa pelata korista yhessä!

Sinne hyö menivät. Ja sieltä hyö palaavat, jouluksi kotiin.♥
Meninpä liian ajoissa sanomaa. Ei ne itkut ollu vielä itketty.

Miksi, oi miksi?

"Koko maailma on sinua varten."

Viime vuonna suurin piirtein tähä aikaa olin päättäny hakea ulkomaille vaihtoon. Kuitenki syksyn mennessä koko aja pidemmälle miulle tuli sellane fiilis, etten haluakkaan lähteä. Jätin sitte hakemisen ensimmäiseen vaiheeseen, en menny ees haastatteluun, vaikka miulla olis ollu just enne joululomaa mahdollisuus vielä mennä. Enkä oo katunu sitä päätöstä hetkeäkää, en vaikka ystävät ovat puhuneet paljon vaihtoon lähdöstä sen lähestyessä.

Ja nyt se on oikeesti ihan lähellä! Iso osa miun ystävistä lähtee ens viikolla 3 kuukaudeks vaihtoon kuka mihinki: Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Sen tajus heti koulun alkaessa, et kohta hyö lähtee, mut en osannu ajatella, et se tulee jo näin nopeesti! En pääse ketään saattamaa lentokentälle, vaikka olisin halunnu. Toisaalta ehkä ihan hyvä, etten pääsekkää. En säästyis vesiputoukselta (enkä säästyny nytkää, ku tätä kirjotan). Ikävä tulee olemaa niin kova! Mut mie tiiän, et tää vaihto on kaikille tosi hieno mahdollisuus, jota hyö ovat oottaneet, nii oon nii onnellinen heidän puolesta! Ja hei, sehä on "vaa" 3 kuukautta eli reilu 12 viikkoa eli 90 päivää.

Ens viikon perjantai tulee olemaa vaikee päivä ainaki miulle. Sillo pitää sanoa heipat heille kaikille ja oon tosi huono sanomaa heippoja. Mut paras joululahja on sit joulukuussa se, et kaikki tulee ehjinä ja terveinä takasi.♥

Yheltä miun lempparibändiltä tuli tällä viikolla biisi, joka on kuin tehty tähä hetkeen, ku kaikki lähtee vaihtoon. Sen kertsi menee näi:

"Siis tanssi tähtien halki.

Lennä maailman ääriin, saat hengittää.

Ihmetellä, elää,

levitä kätesi tuuleen.

Ja maailman ääriin, ihmeellinen

koko maailma on sinua varten."
kls. - Tanssi

Kannattaa kuunnella, linkki on sanojen alla. :)

Ja onneks mie tiiän, et mein Taivaan Iskä on kaikkien heidän kanssa koko reissun ajan. Hän pitää kaikista huolen ja tuo heidät ehjinä takasi koti-Suomeen.

Kiitollisuus.

Kävelin äske sängyltä vessaan, nii tuli sellane jännä hyvä fiilis, et mite on mahollista tän kämpän olevan miun eikä miulla oo kämppiksiä. Ja oon kuiteki asunu tässä jo pari kuukautta.

Samantyyline olo on tullu useesti myös sillo ku oon tajunnu, et miulla on elämässä ihminen, josta välitän iha älyttömän paljo. Ja jonka näkemistä ootan aina yhtä paljo. Ja jota miulla on aina kauhee ikävä, jos ei olla nähty vähää aikaa.

Nyt taas yksin ollessa on ollu aikaa miettiä omaa elämää ja mite sitä unohtaa aina (välillä) olla kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä itelle on tapahtunu. Mut sit tulee tälläsiä hetkiä, ku muistaa ja tajuaa olla kiitollinen. Miulle on tän vuoden aikana kuiteki tapahtunu nii paljo kaikkea hyvää.

Lupaan yrittää olla useemmin kiitollinen kaikesta hyvästä, jota miulla on ja mitä oon saanu kokea. Kiitollisin mielin.

Kesää.

Kesä senkun etenee ja kohta se on jo ohi. Miulla loppuu tasan kuukauden päästä työt ja sit alkaaki jo koulu. Mihi tää aika on oikee kadonnu? Ja tuntuu, etten oo oikeestaa paljoo muuta tehny ku töitä. No ei, kyl mie oikeesti oon tehny vaikka mitä.

Paljon ollaa poikakaverin kanssa oltu kahestaa, oikeestaa aina ku vaa molemmilla on ollu aikaa töiltä. Ite ku oon vuorotöissä ja poikakaveri tekee leirityötä, nii niitä päiviä ei kesäkuussa paljoa ollu. Mut nyt on taas ollu. Ja nautittu on toisistamme. Tosin nyt taas on melkei parin viikon tauko, mut nopeesti se taas menee. :)

Veli meni naimisiin kuun vaihteessa. Häät oli aivan ihanat!♥ Kaunis pari, hyvää ruokaa, kivaa ohjelmaa. Tanssin myös ekan kerra omien vanhojen jälkee valssia. Hyvinhä se meni, vaikka oliki 4 vuotta välissä. :D Mut nyt miulla on virallisesti eka käly ja oon myös ite käly, jonka tajusin pari päivää häiden jälkee. Sitä tuli vasta nyt mietittyä, ku on alkanu ite seurustelemaa. Ja varsinki kuultuaan ite olevan "vakavasti otettava käly-ehdokas". Toi oli kiva kuulla! :)

Oon nähny vähä myös ystäviä, mut meillä menee kans työvuorot ristii, nii ei oikee oo ehtiny nähä. Mut tänää nään yhtä ja mennää jäätelötreffeille. Ostetaa kaupasta jätskipaketti ja mennää ulos syömää. Samalla otetaa meistä kaverikuva, nautitaa kesästä ja höpötellää kaikkea. Ihana taas nähä!♥

Kesän alkuja.

Viimesimmästä kirjotuksesta on jo melkei kuukausi. Mut mitää isompaa ei oo tapahtunu. Kesä on alkanu töiden merkeissä, minkä merkeissä se oikeestaa jatkuu aina siihen asti ku koulu jatkuu elokuussa. Oon tykänny olla siellä tosi paljo, välillä se ei edes tunnu työltä. Mut silti saan kunnon palkkaa siitä. Voisin tehä tätä koulun jälkee hyvin työkseni. Varsinkii ku on vielä oman alan töitä, nii vastais koulutustakin. :)

Oon käyny tän kuukauden aikana kahesti kotona vanhempien luona. Samalla oon tavannu ystäviä ja sukulaisia. Mite sitä kaipaskin tiettyjä ihmisiä nii paljo ja tajus sen vasta sillo, ku tapas nää ihmiset. Ens viikolla nään taas tärkeitä ihmisiä eräissä sukujuhlissa. Ootan jo niitä juhlia tosi paljon!

Oon myös ollu, oon tälläkin hetkellä ja tuun vielä olemaa leirileskenä, ku poikakaveri on riparilla vetäjänä. Aina viikon jälkee nauttii vielä enemmä toisesta, ku on ollu nii ikävä. Ootan sitä, et pääsen taas halaamaa ja pitämää kiinni rakkaasta. Onneks on itelläki töitä, nii ei nii paljo ehi miettimää ikävää. Mut esimerkiks näinä vapaapäivinä ehtii kaipaamaa enemmä.♥

Huomenna taas töihi, missä meneeki seuraavat 6 päivää. :)

Elämänmuutosta.

Siitä onki taas jo aikaa, ku oon viimeeks kirjotellu. Melkei kuukausi, huh! Paljon on ehtiny tapahtua, pari aika isoakin muutosta elämässä.

Harkka loppu, mikä oli tosi haikeeta! Vikana päivänä käytiin ohjaajan, luokkatoverin ja hänen ohjaajansa kanssa syömässä. Sitä enne mein piti luokkatoverin kanssa ratkasta pari arvotusta, joiden määränpäistä sai aina uudet vihjeet. Ratkastuamme ne, päästiin ruokapaikkaan, jossa syötiin ja samalla haastateltiin mein ohjaajia harkkarapsaa varten. Oli kyl hauska tapa alottaa viimenen harkkapäivä!
Päivä päätty parin lapsen kanssa soittamishetkeen. Soitettiin ja laulettiin Robinin Boom kah, mitä oltii soiteltu aiemminki harkan aikana. Nää lapset tuli ihan sitä varten käymää miun harkkapaikalla, ku halusivat nähä miut enne ku lähin pois. Oisin halunnu ottaa heidät mukaa kotii, olivat nii ihania!♥

Ystävien kanssa on tullu hengattua nää pari viikkoa paljon, sillä koulu loppu keskiviikkona. Oltiin paljon ulkona, grillattii, pelailtii pelejä, käytii syömässä, saunottii ja tehtii kaikkee muuta kivaa! Nää viikot oli kyllä tosi ihania ja otin niistä kaiken irti, sillä nään kaikki seuraavan kerra kahen kuukauden päästä koulun alkaessa. Ootan kyl jo kesää ja oon tosi onnellinen, et tutustuin tän vuoden aikana uusiin ihmisii, jotka viettää kesän pk-seudulla, nii voin töiden ohessa hengata heidän kanssa. Muute ois aika yksinäistä, vaik käynki oikeestaa päivittäi töissä.

Nii, niitä isoja juttuja. Toinen näistä on oikeesti tapahtunu jo enne edellistä kirjotusta, mut toine on tapahtunu edellisen kirjotuksen jälkee. Jälkeen tapahtunut juttu on se, et sain yksiön! Muutin tähä tän viikon tiistaina. Oon tosi vähä aikaa asunu tässä, mut tää tuntuu jo kodilta ja on ihana, ku saa ite päättää iha kaikesta. :)
Se toinen juttu. Tää tyttö ei oo enää vapailla markkinoilla! Kyllä, näin on päässyt käymää. Oon nii onnellinen! Tää kuukausi on menny iha pilvissä. En olis voinu uskoa, et näin oikeesti kävis miulle. Parina päivänä seurustelun alottamisen jälkee nipistelin aina välillä itteäni ja varmistin, ettei tapahtunu ollu unta. Ja ei oo onneks ollu! On ollu ihanaa, ku on ollu ihminen vierellä, josta oikeesti välittää ja tietää tän välittävän myös siusta yhtä paljon.♥

Päiväretki ja havahtuminen.

Tänää oli kiva päivä! Seurakunta järkkäs päiväreissun yhteen leirikeskukseen, missä saunottiin puusaunassa, hengailtiin, laulettiin, syötiin, tutustuttii toisiimme eri tavoin ja päivä päätty hartauteen kappelissa. Aina on yhtä mukava lähtee seurakunnan kanssa jonnekkin ja tehä yhessä juttuja. Ja nii myös tänää! :)

Havahduin tänää taas siihe, et harkka loppuu kohta! Enää 6 päivää ja sit se on ohi. Toisaalta voisin jatkaa vaikka kuinka pitkää, mut silti on kiva palata takas kouluu. Näkee tärkeitä ihmisiä enemmä ja varsinkii niitä, jotka on ollu muualla Suomessa harkassa. Heitä on jo iso ikävä! Mut onneks eka tulee jo viikolla, loput viikonloppuna ja sit maanantaina näkee kaikki.♥ Tuntuu tosi pitkältä ajalta, mut kyl se menee nopeesti!

Kaikella on aikansa.

Tänää on ollu tosi hyvä päivä! Sain yhen hartauden oikestaan kokonaan valmiiksi. Apua sain eräältä työntekijältä, mikä oli tosi kiva juttu! Olis muuten mennyt paljon enemmän aikaa sen tekemiseen.

Opettaja tuli käymään harkkapaikalla ja myö keskusteltiin ohjaajan ja opettajan kanssa kolmestaan miun harkasta. Jännitin enne opettajan tuloa iha hirmusesti, mut jännistys laantu vähitellen. Juteltiin paljon, mie sain (tai jouduin) olla paljon äänessä, kertoilla omia fiiliksiä ja vastailin opettajan kysymyksiin. Toki myös ohjaaja kertoili siitä, mite mie oon pärjänny ja kyseli myös miulta juttuja. Opettaja kysy ohjaajalta, et minkä arvosanan antais näin alustavasti. "En nää mitää syytä, miks en vois antaa kiitettävää." JES! Oltiin ohjaajan kanssa molemmat helpottuneita sen jälkee ku keskustelu oli ohi. Ei ollu paha, mut kyl sitä jännitti! Nyt se on ohi, enää loppuarviointi ohjaajalta parin viikon päästä. Enää 2 viikkoo! Mihi tää aika on oikee kadonnu?

Tulin kotiin ja täällä ootti kirje kesätöistä. Nyt on paikan työsuhdepäälliköltä virallinen tieto paikasta. Sain myös ison nivaskan papereita ja tietoa paikasta, mihi oon menossa. Nyt tajusin taas yhellä tavalla konkreettisesti, et kesä on ihan kohta! Työt alkaa reilun kuukauden päästä. Oikeesti, tää on iha hurjaa!

Katoin myös Wilmaa. Miun enkun kurssi oli menny läpi, whuhuu! Samalla myös 100 opintopistettä on täynnä. Oon käyny tätä koulua kuukauden vajaan 2 vuotta, kohta tääki loppuu! Enää 1,5 vuotta. En halua, et tää loppuu. Mut kaikella on aikansa.

Lomailua ja paluu arkeen.

Nopiasti meni miun 7 päivän vapaat! Tuntu, etten ois tehny oikeestaa mitää, mut kyl mie silti mielestäni tein kaikenlaista. Oli tosi ihana käyä kotona pitkästä aikaa! Tajusin kuiteki maanantaina Espooseen lähtiessäni, et tänne oli kans tosi kiva palata!

Viikko kotona hujahti hetkessä! Kävin kattomassa kummipoikaa ja samalla myös paria serkkua ja omaa kummiani. Vietin aikaa kotona perheen kanssa. Tapasin ystäviä eri piireistä. Kävin kattomassa isoäitiä. Vietin synttäreitä lukiosta saamieni ystävien kanssa. Kävin kattomassa Via Crucis - Ristin tie. Kävin pääsiäisyönmessussa ja sain toimia monissa vastuutehtävissä: esitin yhtä Jeesuksen haudalle menevää naista, kukitin ristin, luin pätkän raamatuntekstiä, jaoin ehtoollista, kannoin ristin pois kirkosta, jaoin narsisseja kirkkovieraille ja toivotin samalla hyvää pääsiäistä. Hengasin kirkolla yön messun jälkeen. Katoin pikkusiskon kanssa leffoja. Kävin ilta-ajelulla ja samalla hakemassa ystävän siskonsa luota.

Olin ja nautin vapaista! Harkkaan oli kiva palata ja nähä Espoon ystäviä taas viikon jälkeen! En voi muuta ku kiittää kaikkia ja tietysti Taivaan Iskää kaikesta hienosta miun elämässä!♥

Kevättä.

Otin tänää pitkästä aikaa kameran kätee ja lähin ulos. Oli ihana kävellä tuttuja paikkoja, miettiä juttuja ja samalla kuvailla kevättä. Kyl luonto vähitellen herää taas eloon talven jälkeen! :)

Vuosi lisää ja muita kuulumisia.

Nyt sitä ois taas vanhennettu vuodella. Eikä se taaskaan tunnu missään. :D Mut miulla oli tosi kiva synttäripäivä! Olin pari tuntia harkassa, jossa sain onnitteluja ja kiitoksia, ku vein Fanipala-pussin. Pienestä hekin ilahtuivat. :) Harkan jälkee kävin kaverin kanssa jäätelöllä Ciao! Cafféssa. Ei vitsit, oli tosi hyvää jäätelöä! Oltiin vuos takaperin juteltu juurikin miun synttäripäivänä, et mennää huhtikuussa kahville ja vaihtamaa kuulumisia. Noh, siinä meni vuos ennen kuin sinne päästiin, mut oli kyl tosi kivaa!
Illalla kävin Risteys-messussa, jota ennen ja jonka aikana sain ihmisiltä onnitteluja ja haleja. Eräs ystävä laulo miulle synttärilaulun, olin otettu! Messun jälkee mentii pelailemaa lentistä koulun liikuntavuorolle. Sattu just sopivasti, et pelattii lentistä, ku tykkään siitä. :)

Meil oli myös välireflektio seuraavana päivänä, nii näin ystäviä ja muita luokkalaisia. Juteltii harkasta ja omista fiiliksistä. Oli kiva kuulla muiden kuulumisia! Päivän jälkee käytii syömässä Raxissa ja illalla katottiin ystävien luona Frozen. Leffan jälkee lähettii yhen ystävän kanssa pois ja ystävä tuli miun tykö juttelemaa viel pariks tunniks. Oli ihanaa jutella kaikesta!♥

Eilen kävin opistolla messussa. Ehin jo vähä pettyä, ku en nähny yhtäkää tuttua. Mut sit näinki ehtoollisen alussa erään ystävän ja ehtoolliselta pois tullessa näin toisen. Hihkasin sisäisesti riemusta, varsinkin tän jälkimmäisen kohalla. Päätettiin messun jälkee mennä syömään Subiin ja siellä saatiinkii aikaa kulumaa juttelemalla. Sit käytii viel kaupasta ostamassa Muumilimppari TÖLKEISSÄ! Juotiin sit yhet sellaset Kauniaisten ostarilla. Oli kyl kovis-fiilis!
Illalla vielä menin ystävän luo pelaamaa pari erää korttia, juteltii ja laulettii (hää soitti kitaraa ja mie koitin laulaa). Miulla oli tosi kivaa, toivottavasti oli myös miun seuralla.

Tänää oli harkkapäivä ja nyt onkin seuraavat 7 päivää vapaata! Miulla oli tarkotus ottaa jo tänää suunnaks Lappeenranta, mut sit miun pää käännettii pelamaa säbää illalla, nii lähenki sit vasta aamujunalla. Jään iha mielelläni, ku en kuitekaa nää näitä ihmisiä reiluun viikkoon!

Mies jos toinenki, mut ei.

Oon yksin lähijunassa yhtenä iltana syksyllä 2012. Luokseni tulee ulkomaalainen mies ja alkaa kyselemään kaikkea, kehumaan miun kauneutta ja julistamaan rakkauttaan. Alkaa vähän pelottaa. Halusin nopeesti pois junasta. Ne oli varmasti elämäni pisimmät kuusi minuuttia.

Juuri ennen joulua 2013 suomalainen mies tulee kyselmään kaikkea elämääni ja rahatilanteeseeni liittyvää ja tarjoaa "jouluavustusta" parikymppiä. Saan vakuuteltua, etten tarvitse ja mies jättää onneks rauhaan. En tiiä, mitä sen parinkympin etee olis pitäny tehä. Enkä haluakkaa tietää.

"Suudellaanko?" oli eile erään autismin kirjoon kuuluvan nuoren miehen kysymys töissä. Vastasin: "Ei". Sen jälkeen hän tokasi heti: "Se ei ole sopivaa". Vastasin: "Ei niin". Keskustelu jäi sitten onneksi siihen.

Oon tässä tän iltaa miettiny, et kyllä miulle kaikki muut ehottelee vaikka ja mitä, mutta miks ei ne, joiden haluaisin? Laitoin jopa kahden ystävän kanssa olevaan keskusteluu, et "Miks muut pojat ei tuu ehottelemaa?" :D Mut onneks miulla on ihania ystäviä. Eräs laitto, et "Sini, sie oot nii ihana, että odota vain. :)" Ihana, ku ystävät jaksaa tsempata. I love my friends!♥

Vauvakuumetta.

Miulla on hirmunen vauvakuume! Sitä ei helpota, et löydän pestyjen pyykkieni joukosta vauvan sukan. Tai ku Facebookissa kaverit laittaa vauvojen kuvia. Serkkuki sai toisen lapsensa tässä pari päivää sitte (vaik ite sain tietää siitä vasta äske), kun lisäs kuvan uudesta pienokaisesta. Ja äske, ku olin opistolla messussa, siellä oli vauva. Ja myös nainen, joka on viimeisillään raskaana.

Ei sillä, oon tosi ilonen kaikkien puolesta, joilla on lapsi tai vasta tulossa. Mutta haluaisin jo itellekki sellasen pienen nyytin. Mutta ensin tarvis miehen. Ja ois hyvä käydä koulu kunnialla loppuu ja sitte vasta koulun jälkeen, nii ei jää koulu roikkumaan. Mutta silti.

Itsenäinen ja yksinäinen.

Tänää oon vaa ollu yksinäni, käyny kaupassa, pessy pyykkiä, jutellu ihmisten kanssa Facebookissa ja WhatsAppissa. Oon sen vuoks ehtiny pohtimaa monia asioita. Ihan kivojaki juttuja, ei vaa niitä ei nii kivoja.

Tajusin, et oon tosi paljon itsenäistynyt viime vuoden aikana. Tietysti siihe on vaikuttanu se, ku piti muuttaa Espoosee syksyllä 2012. Se on ollu yks miun elämän isoimmista muutoksista tähä mennessä. Eikä ihme! Yks työkaveriki ihmetteli, mite uskalsin vaa lähtee uutee paikkaa ja vielä nii kauas kotoa. Välillä mietin sitä myös ite. Mut en oo katunu sitä!

Mut oon huomannu tän muutoksen varsinkii viime syksyn aikana. Seuraavan jutun kohalla saa nauraa: pesin omat pyykkini ekan kerra viime syksynä. Kyllä! Aiemmi vein ne äitille pestäväks, ku kävin kotona. Oon huomannu, et on paljo kivempi mennä kotii, ku ei tarvii kantaa likapyykkejä mukana. :D

Enkä nykysi käy enää kotona ku n. kerran kuukaudessa. Aiemmi saatoin olla melkeinpä joka viikonloppu. Tietysti sitä aina sillo tällö on koti-ikävä, mut nykysi ei enää nii kova ku aiemmin. Mut toisaalta on nii paljo kaikkea, ettei ehikkää ikävöimää. Eikä kyllä oo tarvettakaa. Miulla on kaikki hyvi täällä Espoossa!

Ja oon samalla huomannu, et miulla ei oo yhtää vaikeeta olla yksin. Aiemmi oli, et pitäs olla koko aja menossa, mut nyt oon alkanu nauttimaa yksinolosta. Tietysti aina se ei oo kivaa, mut esimerkiks tänää oon iha tykänny olla itekseni. Mut kyl mie haluaisin jo ihmisen miun rinnalle!

Tää osu ja uppos tänä aamuna, ku näin Facebookissa. Oli iha sen hetkine tilanne...

Hyvä viikko, hyvä fiilis!

Nyt on jotenki tosi hyvä fiilis! Eka harkkaviikko on melkei pulkassa, lauantaina viel yks työpäivä. Harkkapaikka on tosi kiva, miut on otettu tosi ihanasti vastaa, ohjaaja on huippu ja lapsetki alkaa vähä lämmetä uudelle tyypille. Tänää sain myös hyvää palautetta ohjaajalta tästä viikosta, tästä on kiva jatkaa eteenpäi seuraavaan viikkoon! Ohjaajan kanssa on kiva ja helppo tehä töitä ja jutella. Ei vitsit ootan jo ens viikkoa ja tulevia, pääsen tekemää kaikkee mahollista tän harkan aikana!

Sain myös hyvän fiiliksen, ku menin yhen messun etkoille ja pääsin auttamaa ruuanlaitossa. Osallistuin sit messuu ja sain nähä ekan kerran elämässäni, ku kaks 'aikuista' kastetaan. Lapsikasteissa oon ollu läsnä, mut en oo nähny ketää isompaa ihmistä kastettavan. Hauska oli seurata tilannetta sivusta.

Oon myös ihminen, joka tykkää halailla muita. Miulla on Espoossa yks ystävä, ketä voin halata aina ku siltä tuntuu. Hää lähti toiselle paikkakunnalle harkkaa, nii nyt miulla ei oo ketää halattavaa. Tänää sit sain tän viikon ekan halin! Sain onneks useemman, nii on vähä varastossa ens viikkoo asti. ;)

Kävin vielä illan päätteeks pelaamassa koulun vuorolla korista. Meitä ei montaa ollu, mut oli kyl tosi kivaa! Sai kyllä juosta, ku meitä oli nii vähä. Nii, ja tein mie pari koriakii, jeeee!

Yllätin!

Heh, tulin eilen kotii vanhempien luo. Tosi ihana olla taas täällä sunnuntaihi asti ja viettää aikaa perheen ja lappeenrantalaisten ystävien kanssa.♥ Mukana oli pieni yllätysmomentti, ku olin kertonu kaikille tulevani tänää perjantaina, mut ilmaannuin jo eile torstaina ilmottamatta kenellekkään. Espoon ystävillekki laitoin varmistusviestin lähtöpäätöksestä junasta. Olin heille puhunu asiasta vähä jo keskiviikkona, et saatan lähteä, mut en mitää varmaa.

Rautatieasemalta otin bussin ja menin ekaks kirkolle nuorteniltaa. Siellä sain lämpimän vastaanoton kavereilta ja nuorisotyönohjaajalta ryhmähalauksin. Sit yllätin ystävän, joka ei ekaks meinannu tajuta, et tulin vääränä päivänä. :D Oli kivan rento ilta ja ihana oli taas hengata tutuissa tiloissa tuttujen ihmisten kanssa.

Tulin kotia vähä enne puol ysiä ja yllätin äitin. Äitin ilme oli nii hieno, silmät nii pyöreinä ku vaa voi olla ja eka kommentti oli, et mitä mie teen täällä. Kuiteki oli tosi ilone, ku tulin jo kotii. Kävin hakemassa iskän töistä ja iskältä tuli sama reaktio.

Ei vitsit, ku tuli nii hyvä mieli! En oo koskaa aiemmi tehny mitää tällästä, nii kukaa ei oikeesti osannu oottaa mitää. Ja ne reaktiot! Saan niistä hyvän mielen vielä pitkää! :)♥

Kaikennäköstä hauskaa.

Onpas ollu taas viikko, nii paljo on tapahtunu. Viime lauantaina päästiin vierailemaa yhen seurakunnan nuorten leirillä. Siellä oli naamiaiset, nii piti vähä pukeutua. Itellä ei ollu tosin oikeestaa mitää, yhen kaverin tupareista viime syksyltä oli sellane havajilaine kukkanauha (lei?) ja hiuskukka. Ilta päätty ylistyksee, oli kyl tosi hienoa ylistää muiden kanssa Jumalaa.

Lauantain asu. :)

Sunnuntaina kävin reggaemessussa Vuosaaressa ja pelattii pari peliä sen jälkee kolmen ystävän kanssa. Maanantaina tehtii ryhmätyötä ja kävin taas liikkavuorolla pelaamassa lenttistä.

Tiistaina oli mein koululla SUMU eli Surkean musiikinilta. Ideana oli siis, et kuka tahansa sai mennä esiintymää eikä tarvinnu ottaa mitää paineita. Oli tosi hienoja esityksiä ja oltii parin ystävän kanssa vitsailtu, et mentäis esiintymää. Muutki sai kuulla tästä mein vitsistä ja kävit sanomaa, et mein pitäs mennä. Yks näistä miun ystävistä sit sano, et jos Sini suostuu tulemaa hänen ja toisen mein ystävän kanssa, nii mennää esiintymää. Ei oltu menossakaa, mut yks näistä ihmisistä alko vaa sanomaa, et menkää vaa. Sit toine alotti kauheen taputtamisen ja sai muunki yleisön mukaa. Mie ryntään salista pois ja olin melkei jo lähössä pois koululta. Mut sit päätin, et meen sinne salii viel istumaa, mut lavalle en ikinä. No, kohta sit alkavat kannustamaa "Sini, Sini, Sini..." ja vähä ajan päästä löysin itteni lavalta. En ymmärrä mite se oli mahollista, mut siellä mie sit olin. Ja selvisin hengissä!

Sen jälkee mentii koulun lähellä olevaa ravintolaa istumaa vähäks aikaa iltaa, mut lähin jo enne ysiä kotia. Nii, ja mehän esitettiin In the jungle Leijonakuninkaasta:

Keskiviikkona oli koulua ja mentii sen jälkee sit pelaamaa ystävän luo. Ite en pelannu, vaa kävin lepäämää sohvalle. Ummistin silmät ja vähä torkahin, ku olin joteki tosi väsyny. Eräs uusista ystävistä sit päätti tehä pienen jekun ja laitto miun kasvoille vadelmahilloa. Oli kyllä hauskaa ja saan nauraa sille tilanteelle monet kerrat, ku se ikuistettii videolle. :D

Torstaina oli Pekka Simojoen keikka Espoossa ja käytii kuuntelemassa se ystävien kanssa. Oli kyllä hieno ilta, hyvää musiikkia, puhetta, maukasta ruokaa, rento fiilis pehmeellä sohvalla ja paras seura. NAUTIN! :)

Pekka Simojoki

Perjantaina oli enkun suullinen ja kirjallinen tentti. Sain suullisen läpi, whohoo! Jäädyttii kyl ystävän kanssa molemmat siinä tilanteessa nii pahasti, et en ois yhtää ihmetelly, jos ei oltais päästy läpi. Tai ainakaa mie. Sit tultii Espoosee, käytii kaupassa, tehtii ruokaa ja hengattii. Sit käytii viel pelaamassa puoltoista tuntia jalkapalloa lähellä olevalla kentällä. Oli kyl kivaa, tein jopa maaleja!

Puolen kympin jälkee viel kiipesin yläkertaa juttelemaa yläkerran ystävän kanssa. Oli kyl tosi ihana puhua ja kertoa omista jutuista hänelle, ku oon pitäny ne itelläni sisällä nii pitkää.<3 Tulee ikävä näitä hetkiä, ku alkaa harkka. Jään tänne oikeestaa yksin, ku kaikki muut lähtee muualle harkkaa. Mut sitä murehdin vasta sit ens viikolla!