Home♥

Huhheijaa! Nyt oon päässy viettämää etäviikkoa vihdoin ja viimein Lappeenrantaa perheen ja ystävien luo. Tarkotuksena oli tulla jo perjantaina, mut torstaina sain työtarjouksen viikonlopuks ja päädyin ottamaa sen vastaan! Jonki aikaa sitä pähkäilin ja pohdin, soitin jopa äitille ja punnittii vaihtoehtoja.

Olin siis opistolla musalinjan Talentissa kuuntelemassa linjan bändejä kavereiden kanssa. Sain siellä tekstarin, luin sitä tosi monta kertaa, ku en meinannu uskoa sen olevan totta. Sit lähin keske bändin esiintymisen soittamaa äitille, et sain ajatukset selviks. Onneks päädyin ottamaa keikat vastaa! Paikka oli tosi kiva, ei kovin iso. Tein siellä kaks iltavuoroa, klo 14-21. Tykkäsin olla siellä, toivottavasti pääsen sinne taas tekemää keikkaa, tai jopa vähä pidempää putkea.

Nyt pitäs jaksaa tehä etäviikon tehtävät, tänää käytii kirjastossa äitin ja pikkusiskon kanssa lainaamassa miulle kirjat. Mut samalla nään ystäviä ja sukulaisia, joita on ollu hirmu ikävä! On se ihana olla taas kotona!♥

Muistoja.

Ei vitsit. Oon tän viikon vaa fiilistelly "vanhoilla" valokuvilla ja muistellu tapahtuneita. Tulostelin siis jotai 30 valokuvaa, jotka aion laittaa seinälle kollaasiks. Ja viel lisää aion tulostaa! Haluisin tulostaa kaikki, mut en vaa voi. Ei tila riitä seinillä. Mut on ollu hymy herkässä, ku oon niitä katellu ja tulostellu, ihania muistoja!

Valokuvien kattomisen lisäks oon lukenu positiivisuus-lappuja, joita on kirjoteltu ripareilla meinneinä vuosia. Oli ihanaa lukee hyviä juttuja itestää muiden kirjottamana ja huomata, et on itessää tosi hyviä juttuja. Ja tulee joidenki kommenteista iha itku, ku muistelee niitä hetkiä ja miettii näitä ihmisiä.

Muistoja ja tunteita on siis paljon pinnassa. Mut oon nii ilone kaikista niistä hetkistä, joita oon saanu kokea ja saan tulevaisuudessaki kokea. Ja luoda uusia, ihania muistoja!♥

Peleistä.

Miuta ei oo oikeestaa koskaa kiinnostanu mitkää konsolipelit. Lauta- ja korttipelit on kivoja ja oon varmaa nyt opiskeluaikana pelannu enemmä lauta-/korttipelejä, ku koko elämäni aikana. Ainaki uusien opittujen pelien lista on pitkä! Ja aina on kiva pelata ja oppia joku uus peli. Joitteki pelien sisäistämisee menee vaa joskus tosi paljon aikaa ja mieluusti katon vierestä ja opin pelin sillä tavalla, enkä ite pelaamalla.

Nyt miun ystäväpiirin on vallannu Pokémon-kortit. Tervetuloa takasin 90-luku! Nyt ei sit juurikaa mistää muusta puhuta. Tänääki ku ystävät pelas niillä, ite käperryin sohvan nurkkaa kuuntelemaa musiikkia ja pois tästä maailma. Sama jatku, ku käveltii kauppaa. Puheenaihe: Pokémon-kortit. Kävelin kuulokkeet korvilla enkä kuullu mitää ku instrumentaalimusiikkia. En jaksanu kuunnella heidän puhetta niistä.

Tuli vaa mielee toine ystäväporukka, jossa puhutaa paljo peleistä, animesta ja mangasta. On aina puhuttu, lukion alusta lähtien. Sillo mie meen, kute ystävät sanoo, omaa maailmaani enkä kuule tai nää mitää. Nykysi kyl on kiva, ku puhutaa enemmä muistaki jutuista. :)

Ei se miuta sinällää haittaa, en halua kieltää muita puhumasta niistä, mutku en ymmärrä niistä mitää eikä ne miuta kiinnosta. Miusta on kiva, et ku ollaa porukalla, nii sillo on kiva puhua jostaki muusta.

Hyvä mieli!

Nopiasti meni taas tääki kouluviikko! Mut iha hyvä, saa nukkua aamulla nii pitkää ku jaksaa. :) Tiistaina hengattii pääasiassa kahen ystävän kanssa kolmestaa, yks ystävä liitty hetkeks seuraa ku pelattii Enigmaa. Tehtii pizzaa ja käytii seikkailemassa Espoossa.

Keskiviikkona oli taas tuttuun tapaa nuorten aikuistenilta, missä oli tosi kivaa! Vaihdeltii kuulumisia ja raamisteltii pitkästä aikaa työntekijän kanssa. Eile torstaina oli Risteys-messu ja melkei päädyin pelaamaa lenttistä. Mut en sit kuitekaa. Oli tasajako joukkueissa, nii en kehannu mennä. Juttelin sit ystävän ja äitin kanssa puhelimessa. Sen jälkee käveltii Kauniaisista Espoosee. Oli kiva ilma kävellä, oisin vaa voinu jatkaa ja jatkaa kävelyä! Mut en sit yhentoista aikoihi enää kehannu lähtee pidemmälle, piti nousta aamulla kouluun.

Tänää käytii luovuttamassa pitkästä aikaa verta! Hoitajan piti varmistaa, et saanko luovuttaa leikatun käden takia. Onneks sain, ois muute harmittanu! Sit käytii parin ystävän kanssa kaupassa, tultii meille päi, katottii leffa Miracle, pelattii korttia ja hengailtii. Oli kivaa hengata taas pitkästä aikaa kolmestaa! Ollaa useemman kerra tehty sitä aiemmi, nii kiva taas tällä kokoonpanolla. :)

Nyt on rentoilua taas tää viikonloppu! Huomenna vähä pyykinpesua ja ehkä kauppareissu, mut muute vaa hengailen ja otan rennosti. :)

Yksinäisyys.

Oon ollu tän illan kauheen herkillä. Yhessä vaiheessa vaa makasin sängyllä kippurassa ja itkin, en yhtää tiiä miks. Ja muuteki on ollu tänää varsinkii sellane fiilis, et nyt jos koskaa tarvis ihmisen, jonka sylii käpertyä, itkeä ja puhua. Mut eipä oo. Ja oon ollu iha yksin. Toisaalta tosi hyvä, ku ei miusta ois seuraa varmaankaa ollu kenellekkää.

Ja eipä sekää iha hirveesti auttanu, ku soitin kotii äitille. Ihana kuulla kuulumisia ja äitin ääni, mut silti se ei välttämättä ollu hyvä idea. Ei olis varmaankaa tehny mieli kuulla kaikkea. Ei sillä, ei miulla oikeestaa oo koti-ikävä. Soittelen n. kerran viikossa äitille ja puhutaa yleensä joku tunnin verra. Toisaalta on tosi hyvä, et oon kaikesta ajantasalla. Se vasta oiski hirveetä, jos en tietäs ja seuraava tieto ois jotaki tosi kauheeta. Siitä oon kiitolline, et mein vanhemmat on oikeestaa aina sanonu ainaki miulle asiat suoraa, turhaa kiertelemättä.

Sain mie sentää jotai aikaseks. Kirjotin kirjeen, nyt se vaa pitää postittaa huomenna.

Rentoilua.

Kun ystävien seurassa

viihdymme vapaahetkin,

niin valollasi kirkasta

puuhamme hupaisetkin.

Käy vierellämme, näytä tie,

maailma ettei harhaan vie

ja tahraa sieluamme.

-Virsi 543- 

Eile (ja myös tänää) oli rento päivä. Ei tullu oikeestaa tehtyä mitää järkevää, mut ehkä välillä on iha hyvä oottaa vaa rennosti. Käytii kaupassa, lauleltii, makoiltii, katottii leffa When in Rome, syötii herkkuja, pelattii korteilla, käytii Eväsmessussa opistolla ja juteltii kaikesta mahollisesta.

"Love is our true destiny. We do not find the meaning of life by ourselves alone - we find it with another."
-Thomas Merton

Tuo pitää miusta paikkaansa ja siks päätin sen jakaa. Ja liittyy, yllätys yllätys, tän viikonlopun puheenaiheisiin. Puheenaiheena on ollu paljo parisuhteet ja yleensäkki ihastuminen ja rakkaus. Pari miun ystävää on vähä, voisko sanoa, skeptisiä sen asian suhtee. Tai ajattelevat siitä vähä sillä tavalla, et "öhhh". Ite taas oon sellane tosi optimistine ja positiivisella asenteella oleva. Tykkään kuunnella rakkauslauluja ja kattoo romanttisia leffoja. En oo kuitenkaa sellane, joka kattelee vaaleenpunasten lasien läpi. On miulla realismia mukana tässäki jutussa.

Kuiteki tykkään siitä tosi paljo. Vaik en oo koskaa saanu kokea romanttista rakkautta keneltäkää, nii silti uskon, et miun aika on vielä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa. Ja tietysti erään tietyn tyypin kanssa. En oo asialle viel saanu tehtyä mitää, mut toivottavasti saisin mahollisimman nopeesti, nii ois tääki pois mielen päältä. Varsinkii, jos vastaus ei oo mieluine, mitä epäilen sen olevan. Mut yritän olla murehtimatta asiasta enne ku oon sanonu sen ääneen. En oo puhunu omasta ihastuksesta kenellekkää täällä Espoossa, mut lukiosta saamilleni ystäville oon kertonu. En joteki osaa sanoa sitä äänee täällä, ku haluan kuunnella vaa muita ja heidän rakkausmurheita. Ehkä mie uskallaudun tässä joku päivä.

Ulkoilua ja lautapelejä.

Eile oli aikamoinen päivä! Aamulla ysiks kouluu pitämää ja kuuntelemaa ryhmätyöseminaareja. Päästiin jo yhen aikoihi kotia puolen kolmen sijaa, mikä ei yhtää haitannu. Tulin sit ystävien kyydillä kotii ja kävin vaa makoilemaa sängylle ja katoin leffan Precious. Ystävät katto sen ryhmätyötä varten, nii päätin sit kattoa sen.

Just ku leffa loppu, nii ystävä laitto viestiä ja käytii kävelemässä. Mie sit lähin sen jälkee viel lähikentälle kattomaa, ku ystävät ja pari muuta pelailivat lätkää. Loppujen lopuks päädyin kenkineni maalille. Sain jopa torjuttua pari laukausta, whuhuu! Mut onneks olin ilman varusteita ja oon tyttö, nii eivät pojat laukoneet nii kovaa sitä kiekkoa miuta kohti. ;)

Lätkän jälkee lähettiiki pelailemaa ystävän luo. No, ystävä saiki idean, et pelataa hänen kaikki pelit läpi. Alotettii sit seiskan aikoihi pelailemaa ja lopettii yöllä kolmelta. Saldo oli siis 10 peliä kaheksassa tunnissa. Yhessä vaiheessa en ois enää jaksanu pelata, mut oli se sit jaksettava kerta alotettii. Nyt on sit lautapelimaratonki koettu!

Tänää on suunnitelmissa jotai tosi rentoa ystävän kanssa, ei viel tietoa mitä. Mut jotaki, jee! :)