Kaikella on aikansa.

Tänää on ollu tosi hyvä päivä! Sain yhen hartauden oikestaan kokonaan valmiiksi. Apua sain eräältä työntekijältä, mikä oli tosi kiva juttu! Olis muuten mennyt paljon enemmän aikaa sen tekemiseen.

Opettaja tuli käymään harkkapaikalla ja myö keskusteltiin ohjaajan ja opettajan kanssa kolmestaan miun harkasta. Jännitin enne opettajan tuloa iha hirmusesti, mut jännistys laantu vähitellen. Juteltiin paljon, mie sain (tai jouduin) olla paljon äänessä, kertoilla omia fiiliksiä ja vastailin opettajan kysymyksiin. Toki myös ohjaaja kertoili siitä, mite mie oon pärjänny ja kyseli myös miulta juttuja. Opettaja kysy ohjaajalta, et minkä arvosanan antais näin alustavasti. "En nää mitää syytä, miks en vois antaa kiitettävää." JES! Oltiin ohjaajan kanssa molemmat helpottuneita sen jälkee ku keskustelu oli ohi. Ei ollu paha, mut kyl sitä jännitti! Nyt se on ohi, enää loppuarviointi ohjaajalta parin viikon päästä. Enää 2 viikkoo! Mihi tää aika on oikee kadonnu?

Tulin kotiin ja täällä ootti kirje kesätöistä. Nyt on paikan työsuhdepäälliköltä virallinen tieto paikasta. Sain myös ison nivaskan papereita ja tietoa paikasta, mihi oon menossa. Nyt tajusin taas yhellä tavalla konkreettisesti, et kesä on ihan kohta! Työt alkaa reilun kuukauden päästä. Oikeesti, tää on iha hurjaa!

Katoin myös Wilmaa. Miun enkun kurssi oli menny läpi, whuhuu! Samalla myös 100 opintopistettä on täynnä. Oon käyny tätä koulua kuukauden vajaan 2 vuotta, kohta tääki loppuu! Enää 1,5 vuotta. En halua, et tää loppuu. Mut kaikella on aikansa.

Lomailua ja paluu arkeen.

Nopiasti meni miun 7 päivän vapaat! Tuntu, etten ois tehny oikeestaa mitää, mut kyl mie silti mielestäni tein kaikenlaista. Oli tosi ihana käyä kotona pitkästä aikaa! Tajusin kuiteki maanantaina Espooseen lähtiessäni, et tänne oli kans tosi kiva palata!

Viikko kotona hujahti hetkessä! Kävin kattomassa kummipoikaa ja samalla myös paria serkkua ja omaa kummiani. Vietin aikaa kotona perheen kanssa. Tapasin ystäviä eri piireistä. Kävin kattomassa isoäitiä. Vietin synttäreitä lukiosta saamieni ystävien kanssa. Kävin kattomassa Via Crucis - Ristin tie. Kävin pääsiäisyönmessussa ja sain toimia monissa vastuutehtävissä: esitin yhtä Jeesuksen haudalle menevää naista, kukitin ristin, luin pätkän raamatuntekstiä, jaoin ehtoollista, kannoin ristin pois kirkosta, jaoin narsisseja kirkkovieraille ja toivotin samalla hyvää pääsiäistä. Hengasin kirkolla yön messun jälkeen. Katoin pikkusiskon kanssa leffoja. Kävin ilta-ajelulla ja samalla hakemassa ystävän siskonsa luota.

Olin ja nautin vapaista! Harkkaan oli kiva palata ja nähä Espoon ystäviä taas viikon jälkeen! En voi muuta ku kiittää kaikkia ja tietysti Taivaan Iskää kaikesta hienosta miun elämässä!♥

Kevättä.

Otin tänää pitkästä aikaa kameran kätee ja lähin ulos. Oli ihana kävellä tuttuja paikkoja, miettiä juttuja ja samalla kuvailla kevättä. Kyl luonto vähitellen herää taas eloon talven jälkeen! :)

Vuosi lisää ja muita kuulumisia.

Nyt sitä ois taas vanhennettu vuodella. Eikä se taaskaan tunnu missään. :D Mut miulla oli tosi kiva synttäripäivä! Olin pari tuntia harkassa, jossa sain onnitteluja ja kiitoksia, ku vein Fanipala-pussin. Pienestä hekin ilahtuivat. :) Harkan jälkee kävin kaverin kanssa jäätelöllä Ciao! Cafféssa. Ei vitsit, oli tosi hyvää jäätelöä! Oltiin vuos takaperin juteltu juurikin miun synttäripäivänä, et mennää huhtikuussa kahville ja vaihtamaa kuulumisia. Noh, siinä meni vuos ennen kuin sinne päästiin, mut oli kyl tosi kivaa!
Illalla kävin Risteys-messussa, jota ennen ja jonka aikana sain ihmisiltä onnitteluja ja haleja. Eräs ystävä laulo miulle synttärilaulun, olin otettu! Messun jälkee mentii pelailemaa lentistä koulun liikuntavuorolle. Sattu just sopivasti, et pelattii lentistä, ku tykkään siitä. :)

Meil oli myös välireflektio seuraavana päivänä, nii näin ystäviä ja muita luokkalaisia. Juteltii harkasta ja omista fiiliksistä. Oli kiva kuulla muiden kuulumisia! Päivän jälkee käytii syömässä Raxissa ja illalla katottiin ystävien luona Frozen. Leffan jälkee lähettii yhen ystävän kanssa pois ja ystävä tuli miun tykö juttelemaa viel pariks tunniks. Oli ihanaa jutella kaikesta!♥

Eilen kävin opistolla messussa. Ehin jo vähä pettyä, ku en nähny yhtäkää tuttua. Mut sit näinki ehtoollisen alussa erään ystävän ja ehtoolliselta pois tullessa näin toisen. Hihkasin sisäisesti riemusta, varsinkin tän jälkimmäisen kohalla. Päätettiin messun jälkee mennä syömään Subiin ja siellä saatiinkii aikaa kulumaa juttelemalla. Sit käytii viel kaupasta ostamassa Muumilimppari TÖLKEISSÄ! Juotiin sit yhet sellaset Kauniaisten ostarilla. Oli kyl kovis-fiilis!
Illalla vielä menin ystävän luo pelaamaa pari erää korttia, juteltii ja laulettii (hää soitti kitaraa ja mie koitin laulaa). Miulla oli tosi kivaa, toivottavasti oli myös miun seuralla.

Tänää oli harkkapäivä ja nyt onkin seuraavat 7 päivää vapaata! Miulla oli tarkotus ottaa jo tänää suunnaks Lappeenranta, mut sit miun pää käännettii pelamaa säbää illalla, nii lähenki sit vasta aamujunalla. Jään iha mielelläni, ku en kuitekaa nää näitä ihmisiä reiluun viikkoon!

Mies jos toinenki, mut ei.

Oon yksin lähijunassa yhtenä iltana syksyllä 2012. Luokseni tulee ulkomaalainen mies ja alkaa kyselemään kaikkea, kehumaan miun kauneutta ja julistamaan rakkauttaan. Alkaa vähän pelottaa. Halusin nopeesti pois junasta. Ne oli varmasti elämäni pisimmät kuusi minuuttia.

Juuri ennen joulua 2013 suomalainen mies tulee kyselmään kaikkea elämääni ja rahatilanteeseeni liittyvää ja tarjoaa "jouluavustusta" parikymppiä. Saan vakuuteltua, etten tarvitse ja mies jättää onneks rauhaan. En tiiä, mitä sen parinkympin etee olis pitäny tehä. Enkä haluakkaa tietää.

"Suudellaanko?" oli eile erään autismin kirjoon kuuluvan nuoren miehen kysymys töissä. Vastasin: "Ei". Sen jälkeen hän tokasi heti: "Se ei ole sopivaa". Vastasin: "Ei niin". Keskustelu jäi sitten onneksi siihen.

Oon tässä tän iltaa miettiny, et kyllä miulle kaikki muut ehottelee vaikka ja mitä, mutta miks ei ne, joiden haluaisin? Laitoin jopa kahden ystävän kanssa olevaan keskusteluu, et "Miks muut pojat ei tuu ehottelemaa?" :D Mut onneks miulla on ihania ystäviä. Eräs laitto, et "Sini, sie oot nii ihana, että odota vain. :)" Ihana, ku ystävät jaksaa tsempata. I love my friends!♥

Vauvakuumetta.

Miulla on hirmunen vauvakuume! Sitä ei helpota, et löydän pestyjen pyykkieni joukosta vauvan sukan. Tai ku Facebookissa kaverit laittaa vauvojen kuvia. Serkkuki sai toisen lapsensa tässä pari päivää sitte (vaik ite sain tietää siitä vasta äske), kun lisäs kuvan uudesta pienokaisesta. Ja äske, ku olin opistolla messussa, siellä oli vauva. Ja myös nainen, joka on viimeisillään raskaana.

Ei sillä, oon tosi ilonen kaikkien puolesta, joilla on lapsi tai vasta tulossa. Mutta haluaisin jo itellekki sellasen pienen nyytin. Mutta ensin tarvis miehen. Ja ois hyvä käydä koulu kunnialla loppuu ja sitte vasta koulun jälkeen, nii ei jää koulu roikkumaan. Mutta silti.

Itsenäinen ja yksinäinen.

Tänää oon vaa ollu yksinäni, käyny kaupassa, pessy pyykkiä, jutellu ihmisten kanssa Facebookissa ja WhatsAppissa. Oon sen vuoks ehtiny pohtimaa monia asioita. Ihan kivojaki juttuja, ei vaa niitä ei nii kivoja.

Tajusin, et oon tosi paljon itsenäistynyt viime vuoden aikana. Tietysti siihe on vaikuttanu se, ku piti muuttaa Espoosee syksyllä 2012. Se on ollu yks miun elämän isoimmista muutoksista tähä mennessä. Eikä ihme! Yks työkaveriki ihmetteli, mite uskalsin vaa lähtee uutee paikkaa ja vielä nii kauas kotoa. Välillä mietin sitä myös ite. Mut en oo katunu sitä!

Mut oon huomannu tän muutoksen varsinkii viime syksyn aikana. Seuraavan jutun kohalla saa nauraa: pesin omat pyykkini ekan kerra viime syksynä. Kyllä! Aiemmi vein ne äitille pestäväks, ku kävin kotona. Oon huomannu, et on paljo kivempi mennä kotii, ku ei tarvii kantaa likapyykkejä mukana. :D

Enkä nykysi käy enää kotona ku n. kerran kuukaudessa. Aiemmi saatoin olla melkeinpä joka viikonloppu. Tietysti sitä aina sillo tällö on koti-ikävä, mut nykysi ei enää nii kova ku aiemmin. Mut toisaalta on nii paljo kaikkea, ettei ehikkää ikävöimää. Eikä kyllä oo tarvettakaa. Miulla on kaikki hyvi täällä Espoossa!

Ja oon samalla huomannu, et miulla ei oo yhtää vaikeeta olla yksin. Aiemmi oli, et pitäs olla koko aja menossa, mut nyt oon alkanu nauttimaa yksinolosta. Tietysti aina se ei oo kivaa, mut esimerkiks tänää oon iha tykänny olla itekseni. Mut kyl mie haluaisin jo ihmisen miun rinnalle!

Tää osu ja uppos tänä aamuna, ku näin Facebookissa. Oli iha sen hetkine tilanne...