Odotus ja kaipuu.

Oon julkaissut parina viime päivänä julkaisuja Facebookissa, joissa oon kertonut vanhasta työpaikasta, jossa lopetin perjantaina ja uudesta työpaikasta, jossa aloitin tänään. Vaikka ei pitäisi, odotin yhden henkilön tykkäystä kyseisiin julkaisuihin. Tänään hän vihdoin tykkäsi yhdestä niistä kolmesta julkaisusta.

Hymy nousi kasvoille, ilahduin ja aattelin, että vihdoin! Ja samalla tajusin, miten kova ikävä miulla on ja miten kaipaankaan häntä. Ja luulin, etten enää tuntisi näin vaan olisin unohtanut ne tunteet. Mutys se ei tainnutkaan mennä ihan niin kuin olin ajatellut...