Vuosi 2014.

Nyt ois taas yks vuos melkei takana, yks päivä olis enää jäljellä! Ja taas ei voi muuta sanoa kuin sen, et on ollu aikamoinen vuosi! Nii paljo on ehtiny sattua ja tapahtua, pääasiassa vaa kivoja juttuja. Oon taas tutustunu uusiin ihmisiin ja joidenkin vanhojen tuttavuuksien kanssa välit on lähentyneet ystävyydeksi. Muutin solusta yksiöön toukokuun lopussa ja oon nauttinu yksin elämisestä kahen solu-vuoden jälkee. Koulujutut on sujunu hyvi: kurssit läpästy, oppari on saatu ideapaperin tasolle ja kaks harkkaa suoritettu kiitettävällä arvosanalla.

Tänä vuonna vietin elämäni ekan kesän pois Lappeenrannasta, sillä kesätyöt oli Espoossa. Kesä oli tosi kiva, opin paljon töissä sekä asiakkaista, työpaikasta että itestäni työntekijänä. Luulen löytäneeni myös tän vuoden aikana sen alan, millä haluisin tehä töitä valmistuttua. Ja tapasin ystäviä, joita ei ois muuten kesän aikana tullu tavattua.

Tuttuun tapaan myös vähä kolhin itteäni. Tosin en nii pahasti, et ois leikkausta tarvinnu. Sormet taittu pariin kertaa liikuntavuoroilla, sain palloja päähä sekä omasta että muiden taholta ja varmaa jotai muutaki, joita ei nyt muista. Ei siis mitää kauheen isoa.

Vuosi sitte kirjotin tekstin Heihei 2013, tervetuloa 2014!, jossa muistelin mennyttä vuotta ja sitä, mitä toivoin tapahtuvan vuonna 2014. Miulla oli yks ainut toive ja oon ollu onnellinen, et se on toteutunu. En uskonu sen toteutuvan, mut silti niin kävi!
Sitä päivää en tuu varmasti koskaan unohtamaa, jolloin mein suhde sai alkunsa. Muistan vieläki tosi tarkkaa sen päivän. Oon ollu niin kiitollinen siitä, että miulle on suotu ihminen, jonka kanssa opetella tätä elämää yhessä. Oon saanu tehä sitä suurimman osan tätä vuotta enkä hetkeäkää vaihtais pois. Toivon, et opittais vielä tuntemaa toisemme paremmi ja että tää kestäis koko loppu elämän!♥

Vuosi 2014 oli siis tosi hieno. Toivottavasti uusi vuosi 2015 on ainakin yhtä hieno ja kokemuksia täynnä!

Jouluaatto 2014.

Vika viikko ennen lomaa.

Ensimmäisiä ystäviä oottamassa!♥

Viikko sitte maanantaina (15.12.) oli se hetki, jota olin oottanu edelliset 3 kuukautta. Miun ystävät tuli .ulkomaan harkasta takasin Suomeen! Mentii heitä vastaan lentokentälle ja voi sitä tunnetta, ku ties koneen laskeutuneen ja ettei pitäis mennä kauaa jälleen näkemiseen. Ihmisiä senkun tuli ja tuli terminaalista. Ja sit vihdoin ja viimein he tuli näkyviin! Ja sit sain kokea sen vielä uudestaa, ku yks ystävä tuli eri terminaalista puolisen tuntia myöhemmi. Olin nii ilone, ku olin saanu heiät kaikki ehjinä takasi! :)

Käytiin ystävän kanssa kiinalaisessa
ravintolassa ennen kokoontumista muiden kanssa. :)

Tiistaina kokoonnuttii porukalla yhteen ja oli tosi kivaa! Syötiin, juotiin, kuunneltii juttuja ja nautittii toistemme seurasta. Saatii kuulla ihmisten harkoista, mitä niistä oli kerrottavaa ja vaiheltiin muuteki kuulumisia. Keskiviikkona käytii koulussa aamupäivällä ja illalla raamisteltiin tuttuun tapaan. Oli niii kiva, ku oli taas porukkaa raamiksessa! Ihan ku kolme kuukautta aiemmi.

Koulukuvan ja Potkijaisten asut.

Torstaina oli kanssa vähä koulua, koulukuva, valmistuvan kurssin luova näyttö ja illalla mein luokan järjestämä Potkijaiset valmistuvalle kurssille. Potkijaiset järkättiin kahessa viikossa oikeestaa neljän hengen voimin, itse illassa onneks saatiin apua muilta luokkalaisilta. Ilta oli onnistunut ja päätty Mom's-ravintolaan.

3 viikon matkatavarat. :D

Perjantaina oli lukukauden päätösmessu ja valmistuvan kurssin valmistujaisjuhla. Messu ja juhla oli tosi kiva! Kahvilla sai vielä jutella tyyppien kanssa enne ku kaikki lähti omille teilleen loman viettoon. Suurin osa lähti jo perjantaina kotiin, mut mie jäin vielä päiväks Espooseen pakkailemaa ja viettämää viimesiä hetkiä poikaystävän kanssa enne kolmen viikon taukoa.

Järjestelemistä, nostalgiaa ja tulevaisuuden pohtimista.

Ostin vihdoin tällä viikolla sellasen kodin kansion, missä on lokeroita papereille. Olin pohtinu jonkin aikaa jo sen ostamista, mut nyt vasta sain aikaseksi. No, nyt oon tän päivän aikana ettiny miun kämpästä erinäisiä papereita, joita ois hyvä säilyttää. On nimittäi hyvä, et ne ois yhessä ja samassa kansiossa, eikä jokainen eri paikassa, nii miulla olis mahollisuus joskus tarvittaessa löytää ne.

Pääasiassa etin kaikkia työtodistuksia, ku niitä tulee tarvitsemaa varmasti vielä monesti! Löysin samalla monia muitaki papereita, joiden en muistanu olevan enää tallella. Löysin esimerkiks kirjekuoren, jossa oli miun hyväksymiskirje DIAKiin reilun kahen vuoden takaa!

Siitä lähti sit muistelumatka kahen vuoden takaseen hetkeen, kun heräsin aamulla ja tajusin olevan päivä, jollo tiedot tulee DIAKin nettisivuille hyväksytyistä. Ei vitsit niitä muistoja. Ja varsinkin sitä ilon määrää, ku lukee oman nimensä listalta! Muistan soittaneeni äitille, joka oli aamuvuorossa töissä, et pääsin kouluun. Seuraavaks herätin vielä nukkuvan iskän ja hihkuin onnesta. Taisin vielä päivittää Facebookiin ilouutisen (tottakai :P). Siitä lähtiki elämänmuutos! Asuntohakemus HOASille, opintotukihakemus Kelalle, mahollisten luokkalaisten kyylääminen Facebookista, uuden elämänvaiheen jännittäminen...

Näin 2,5 vuoden jälkeenki vielä muistaa ekasta koulupäivästä aika paljon. Junan odottaminen Pasilassa kohti Kauniaista, jännitys, ihmisten tapaaminen, Mäkissä käynti, kaakaot uuden kaverin tarjoamana hänen kämpillää, junamatka takasin Pasilaa uuden kaverin kanssa. Ei vitsit!

Päätös hakea just Kauniaisten DIAKiin on ollu yks miun elämän parhaimmista päätöksistä, sitä en voi kiistää! Täällä olo on mahdollistanu nii paljo kaikkea hienoa, minkä en usko olleen mahollista tapahtuvan missää muualla. Ei ees osittain. Aina sitä ei muista, mut nyt kun muistelen tätä aikaa täällä, nii en voi olla muuta ku koko sydämestäni kiitollinen Jumalalle. Oon kiitollinen siitä, että Hän on johdattanu miut tänne ja kaikki nää ihmiset miun elämään. Ja että saan opiskella muiden kristittyjen keskellä. Joka paikassa ei oo siihen mahollisuutta. Mutta meillä onneks on!

Hurjaa ajatella, että aika tarkkaa vuoden päästä pitäis valmistua ja 3,5 vuoden opinnot pitäis olla suoritettuna ja valmiina lähtemää työelämää. Mitä sitte oikein tapahtuu? Mitä käy kaikelle tälle? Entä ihmisille, joihin oon saanu tutustua tänä aikana? Mihi miun tie johtaa? No, onneks näitä ei vielä tarvii vähään aikaa miettiä. Mut ens vuoden alun jälkee sitä on alettava miettimää. En kyllä haluais, mut se on tehtävä. Kuitenki luotan täysillä siihen, että Jumala kyllä näyttää sen tien, jota kulkea ja auttaa tekemää oikeet päätökset. Sitte ku on niitten aika.

Ohi on!

Se on loppu nyt! Melkein koko syksyn kestävä työharjoittelu loppu eilen. Se kesti 10 viikkoa. Vaikka se oli kaiken kaikkiaan tosi kiva harkka ja tykkäsin paikasta, niin oon niin ilonen harkan loppumisesta! Tietysti sain siitä tosi paljon, mutta oli se kyllä tosi raskas. Monellakin tapaa. Mut nyt se on ohi!

Eilen oli arviointikeskustelu ja tää oli eka sosiaalipuolen harkka, mistä sain kiitettävän! Siitä oon tosi ilonen! Ja muutenki sain hyvää palautetta. Eniten harmittaa, etten nähny kaikkia asiakkaita enää eilen, vaikka olisin halunnut. Mutta voi olla, että meen tekemää sinne keikkaa, nii enköhän mie sitte nää taas kaikkia. :)

Eilisen päivän kruunas se, että poikaystävä tuli miun luo yöksi ja oltiin vaan kahestaan. Nyt miulla on taas niin hyvä olla!♥

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE! :)♥

Ps. Enää on reilu viikko, että kaikki rakkaat ystävät on taas Suomessa! En malta oottaa sitä, ku hyö tulee ja saan halata heitä kaikkia kolmen kuukauden jälkeen!