Itkua ikävästä ja ilosta.

Nyt on eka päivä sitte viime viikon torstain (tai keskiviikon), ku en oo itkeny. Suurin osa itkusta johtuu ikävästä. Keskiviikkona meillä oli nuorten aikuisten raamis, jonka jälkeen siunattiin ulkomaille lähtevät ystävät. Siinä hetkessä piti pari kyyneltä vierittää, sillä ystävien lähtö läheni lähenemistään.

Torstaina vietettiin osan luokkalaisten kanssa ilta yhdessä, sillä se oli viimene ilta ennen ku kaikki lähtee kuka mihinki maailmalle. Tarkotus ois ollu, et sinne ois tullu kaikki mein luokkalaiset, mut ei siellä ollu ku mein normiporukka. Se oli vähä harmi, mut ei voinu mitää. Meillä oli silti tosi kivaa! Yks ystävä ehotti vielä enne lähtöä, et rukoillaa yhessä koko porukka. Siinä rukoilun aikana aloin vaa itkeä. Itkin ikävää ja myös varsinkii erään ystävän sanoja siitä, et mite hää on kiitollinen siitä, et ollaa löydetty toisemme ja et saadaa olla yhdessä. Miekii oon nii kiitollinen Jumalalle siitä, että oon saanu näin hienoja ihmisiä miun elämää tän koulun alkamisen johdosta. Päätettii ilta vielä sisaruspiiriin, jossa laulettiin Tule kanssani Herra Jeesus-iltavirsi ja Halleluja, tunnet sydämeni-laulu, ja halirinkiin.♥

Perjantai oli kauhee päivä. Piti sanoa heipat kaikille. Mut yllätyin, en itkeny nii paljo ku olin aatellu. Ehkä edellisillan itku riitti. Tai no, ei. Kyl mie vähä itkin. Onneks miulla oli aikaa itkeä ja koota itteni enne ku illalla matkustettii poikaystävän kanssa Lappeenrantaan viikonlopuks.

Lauantainakin sain itkeä. Tosin ilosta tällä kertaa. Ystäväpariskunta meni naimisiin ja sain olla todistamassa tätä kaunista hetkeä. Sain myös lukea raamatuntekstin heidän vihkimisessään, joka totetuttiin morsiusmessun kaavalla. Oli ihana nähdä samalla muita ystäviä, jotka olivat myös vieraina häissä. Päivä oli pitkä, mut samalla tosi kiva!

Sunnuntaina herättiin ajoissa, että kerettii messuun. Laitoin kännykään netin päälle ja samassa sain WhatsAppissa viestin ystävältä, joka oli lähteny sinä aamuna Afrikkaan harkkaan. Pitihän siinä sitte taas pari kyyneltä pyöräyttää, ikävä tuli taas! Sen hetken jälkee ei paljoa ehtiny onneks ajattelemaa lähteneitä, ku päivä oli täynnä ohjelmaa: messu, markkinat, ruokailu porukoiden kanssa, pakkailua ja pari ystävää tuli käymää ennen lähtöä. Oli kiva nähä myös heitä, ei oltu pitkää aikaa nähty!

Eile maanantaina kävin aamulla hakemassa ystävältä hänen kämppänsä avaimen, että voin käyä kastelemassa kukkia. Siinä sit halattiin enne ku miun piti lähtee kouluu. Pystyin siinä tilanteessa olla itkemättä, vähä silmät kostui. Mut ku pääsin ulko-ovesta ulos, kyyneleet vierähti poskelle. Ja tätä jatku viel junassa. Samaa aikaa luin myös toisen ystävän päivityksen Facessa. Onneks pystyin kokoamaa itteni suht nopeesti.
Iltapäivällä kävin sunnuntaina Afrikkaan lähteneen ystävän luona hakemassa tavaroita. Itku tuli, ku pöydällä olleessa lapussa luki ihania sanoja. Illalla onneks oli liikkavuoro, jossa sain tavata muita ihmisiä. Oli nii kivaa pelata korista yhessä!

Sinne hyö menivät. Ja sieltä hyö palaavat, jouluksi kotiin.♥
Meninpä liian ajoissa sanomaa. Ei ne itkut ollu vielä itketty.

Miksi, oi miksi?

"Koko maailma on sinua varten."

Viime vuonna suurin piirtein tähä aikaa olin päättäny hakea ulkomaille vaihtoon. Kuitenki syksyn mennessä koko aja pidemmälle miulle tuli sellane fiilis, etten haluakkaan lähteä. Jätin sitte hakemisen ensimmäiseen vaiheeseen, en menny ees haastatteluun, vaikka miulla olis ollu just enne joululomaa mahdollisuus vielä mennä. Enkä oo katunu sitä päätöstä hetkeäkää, en vaikka ystävät ovat puhuneet paljon vaihtoon lähdöstä sen lähestyessä.

Ja nyt se on oikeesti ihan lähellä! Iso osa miun ystävistä lähtee ens viikolla 3 kuukaudeks vaihtoon kuka mihinki: Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Sen tajus heti koulun alkaessa, et kohta hyö lähtee, mut en osannu ajatella, et se tulee jo näin nopeesti! En pääse ketään saattamaa lentokentälle, vaikka olisin halunnu. Toisaalta ehkä ihan hyvä, etten pääsekkää. En säästyis vesiputoukselta (enkä säästyny nytkää, ku tätä kirjotan). Ikävä tulee olemaa niin kova! Mut mie tiiän, et tää vaihto on kaikille tosi hieno mahdollisuus, jota hyö ovat oottaneet, nii oon nii onnellinen heidän puolesta! Ja hei, sehä on "vaa" 3 kuukautta eli reilu 12 viikkoa eli 90 päivää.

Ens viikon perjantai tulee olemaa vaikee päivä ainaki miulle. Sillo pitää sanoa heipat heille kaikille ja oon tosi huono sanomaa heippoja. Mut paras joululahja on sit joulukuussa se, et kaikki tulee ehjinä ja terveinä takasi.♥

Yheltä miun lempparibändiltä tuli tällä viikolla biisi, joka on kuin tehty tähä hetkeen, ku kaikki lähtee vaihtoon. Sen kertsi menee näi:

"Siis tanssi tähtien halki.

Lennä maailman ääriin, saat hengittää.

Ihmetellä, elää,

levitä kätesi tuuleen.

Ja maailman ääriin, ihmeellinen

koko maailma on sinua varten."
kls. - Tanssi

Kannattaa kuunnella, linkki on sanojen alla. :)

Ja onneks mie tiiän, et mein Taivaan Iskä on kaikkien heidän kanssa koko reissun ajan. Hän pitää kaikista huolen ja tuo heidät ehjinä takasi koti-Suomeen.