Läheisyys.

Varmasti jokainen on ainaki joskus kokenu sen, et ku on henkisesti (ja ehkä myös fyysisesti) niin väsynyt ja ikävissään, et tuntuu, ettei mikään auta. Mut sitte kun saa viettää aikaa itelle tosi tärkeen ja rakkaan ihmisen kanssa, nii huomaa sen auttavan paljon paremmin kuin esimerkiksi pitkään nukkuminen.

Itellä oli tällänen tilanne viime viikolla. Ei oltu vietetty kahenkeskistä aikaa poikaystävän kanssa melkein kahteen viikkoon. Toki oltiin nähty kahen viikon aikana. Ja nyt joku aattelee, etteihän 2 viikkoa ole edes pitkä aika, mut kyllä se oikeestaa on. Tai ainaki tälläselle ihmiselle, joka kaipaa rakkaitaan ja heidän läsnäoloa, jos ei olla nähty vähään aikaan kunnolla. Sitä aina oottaa, ku tietää näkevänsä toisen ja se voi tietysti vielä enemmä viedä voimia.

Eilen sitten oltiin kahestaan oikeestaan koko päivä ja se autto! Ei tarvinnu tehä mitää suurta: oltiin vaan kahestaa ja sai olla toista lähellä. Nyt on taas akut ladattu, nii jaksaa painaa viimeset kaks viikkoa harkassa. Mie nii ootan, et tää on ohi ens viikon perjantaina!

Isänpäivä.

Tänään on isänpäivä. Ite en ole kotona vanhempien luona viettämässä sitä, vaan oon yksin kotona Espoossa. Kortinkin unohdin lähettää. Pitänee ottaa puhelin käteen, soittaa iskälle ja toivottaa hyvää isänpäivää.

Ajattelin, että oishan sitä voinut mennä käymään kotona Lappeenrannassa ihan just isänpäivän vuoksi. Iskä (ja myös äiti ja pikkusisko) ois varmasti tykänny. Ja oisha se ollu kiva taas käydä. Mut tää on eka kokonainen viikonloppu pariin kuukauteen, ettei miulla oo ollu töitä, harkkaa tai mitää muuta etukäteen suunniteltua ohjelmaa. Nii ehkä se on ihan hyvä vaa olla, nii jaksaa vielä puoltoista kuukautta ennen joululomaa. Eiköhän iskä sen ymmärrä. :)



(Kuva on miun konfispäivältä seittemän vuoden takaa. Siitäki päivästä on jo nii paljo aikaa!)

Siitä yhdestä tärkeimmäistä.

Luin tässä yks päivä erästä keskustelupalstaa, jonka yhessä keskustelussa oli gallup seurusteleville. Luin ihmisten vastauksia ja yhen ihmisen vastaus kysymykseen siitä, miten kaua uskoo kyseisen suhteen kestävän, vastaus oli jotakuinkin, et ois jees jos kestäis ens vuoden (2015) puolelle. Olin sillei mitä ihmettä?!?

Okei, en tunne ihmistä ollenkaa enkä tiiä hänen ja toisen puoliskon suhteesta yhtikäs mitää, nii en osaa sanoa heistä mitää. Mut ite en ainakaa lähtis suhteesee, jos siinä on toivoa vaa lyhyeks aikaa. Siinä vaa rikkoo sekä itteää että sitä toista osapuolta, nii onks se sen arvosta?

Joku voi haluta vaa lyhyen suhteen ja mahdollisesti monta sellasta, mut ite en oo yhtää sellane. Ite haluan, et tää miun suhde (mikä on elämäni ihka eka) kestää tosiaanki pidemmälle ku ens vuoteen tai sit seuraavaan. Haluun, et  joskus tulevaisuudessa seisotaan rinnakkain alttarilla, luvataan toisillemme olla rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä ja sanoa toisillemme tahdon. Ja muuteki jakaa tää elämä toistemme kanssa.

Olin kuitenki rukoillu lukemattomia kertoja, et jos on tarkotettu, nii me päädyttäis yhteen. Ja nii sit miun onneksi kävi! Uskon, et se on oikeesti nii ja saadaa elää yhessä nii pitkää ku meillä riittää täällä aikaa. Tietenkää sitä ei voi kukaa muu ku Jumala tietää, et mite tässä käy. Mut ainaki oon rukoillu mein suhteen puolesta paljon ja aion jatkaa. En siks, et se ois epävarma vaan siks, et aina on hyvä rukoille itelle tärkeiden asioiden puolesta. Ja miun poikaystävä ja tää mein parisuhde on miun tän hetkisen ainaki yks tärkeimpiä, jos ei tärkein, juttu!♥