Varmasti jokainen on ainaki joskus kokenu sen, et ku on henkisesti (ja ehkä myös fyysisesti) niin väsynyt ja ikävissään, et tuntuu, ettei mikään auta. Mut sitte kun saa viettää aikaa itelle tosi tärkeen ja rakkaan ihmisen kanssa, nii huomaa sen auttavan paljon paremmin kuin esimerkiksi pitkään nukkuminen.
Itellä oli tällänen tilanne viime viikolla. Ei oltu vietetty kahenkeskistä aikaa poikaystävän kanssa melkein kahteen viikkoon. Toki oltiin nähty kahen viikon aikana. Ja nyt joku aattelee, etteihän 2 viikkoa ole edes pitkä aika, mut kyllä se oikeestaa on. Tai ainaki tälläselle ihmiselle, joka kaipaa rakkaitaan ja heidän läsnäoloa, jos ei olla nähty vähään aikaan kunnolla. Sitä aina oottaa, ku tietää näkevänsä toisen ja se voi tietysti vielä enemmä viedä voimia.
Eilen sitten oltiin kahestaan oikeestaan koko päivä ja se autto! Ei tarvinnu tehä mitää suurta: oltiin vaan kahestaa ja sai olla toista lähellä. Nyt on taas akut ladattu, nii jaksaa painaa viimeset kaks viikkoa harkassa. Mie nii ootan, et tää on ohi ens viikon perjantaina!
"Eilinen on historiaa. Huominen on arvoitus. Tänään on lahja ja siksi se on nimeltään nykyisyys."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti