torstai 6. marraskuuta 2014

Siitä yhdestä tärkeimmäistä.

Luin tässä yks päivä erästä keskustelupalstaa, jonka yhessä keskustelussa oli gallup seurusteleville. Luin ihmisten vastauksia ja yhen ihmisen vastaus kysymykseen siitä, miten kaua uskoo kyseisen suhteen kestävän, vastaus oli jotakuinkin, et ois jees jos kestäis ens vuoden (2015) puolelle. Olin sillei mitä ihmettä?!?

Okei, en tunne ihmistä ollenkaa enkä tiiä hänen ja toisen puoliskon suhteesta yhtikäs mitää, nii en osaa sanoa heistä mitää. Mut ite en ainakaa lähtis suhteesee, jos siinä on toivoa vaa lyhyeks aikaa. Siinä vaa rikkoo sekä itteää että sitä toista osapuolta, nii onks se sen arvosta?

Joku voi haluta vaa lyhyen suhteen ja mahdollisesti monta sellasta, mut ite en oo yhtää sellane. Ite haluan, et tää miun suhde (mikä on elämäni ihka eka) kestää tosiaanki pidemmälle ku ens vuoteen tai sit seuraavaan. Haluun, et  joskus tulevaisuudessa seisotaan rinnakkain alttarilla, luvataan toisillemme olla rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä ja sanoa toisillemme tahdon. Ja muuteki jakaa tää elämä toistemme kanssa.

Olin kuitenki rukoillu lukemattomia kertoja, et jos on tarkotettu, nii me päädyttäis yhteen. Ja nii sit miun onneksi kävi! Uskon, et se on oikeesti nii ja saadaa elää yhessä nii pitkää ku meillä riittää täällä aikaa. Tietenkää sitä ei voi kukaa muu ku Jumala tietää, et mite tässä käy. Mut ainaki oon rukoillu mein suhteen puolesta paljon ja aion jatkaa. En siks, et se ois epävarma vaan siks, et aina on hyvä rukoille itelle tärkeiden asioiden puolesta. Ja miun poikaystävä ja tää mein parisuhde on miun tän hetkisen ainaki yks tärkeimpiä, jos ei tärkein, juttu!♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti