Kävelin äske sängyltä vessaan, nii tuli sellane jännä hyvä fiilis, et mite on mahollista tän kämpän olevan miun eikä miulla oo kämppiksiä. Ja oon kuiteki asunu tässä jo pari kuukautta.
Samantyyline olo on tullu useesti myös sillo ku oon tajunnu, et miulla on elämässä ihminen, josta välitän iha älyttömän paljo. Ja jonka näkemistä ootan aina yhtä paljo. Ja jota miulla on aina kauhee ikävä, jos ei olla nähty vähää aikaa.
Nyt taas yksin ollessa on ollu aikaa miettiä omaa elämää ja mite sitä unohtaa aina (välillä) olla kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä itelle on tapahtunu. Mut sit tulee tälläsiä hetkiä, ku muistaa ja tajuaa olla kiitollinen. Miulle on tän vuoden aikana kuiteki tapahtunu nii paljo kaikkea hyvää.
Lupaan yrittää olla useemmin kiitollinen kaikesta hyvästä, jota miulla on ja mitä oon saanu kokea. Kiitollisin mielin.
"Eilinen on historiaa. Huominen on arvoitus. Tänään on lahja ja siksi se on nimeltään nykyisyys."
