Kaikella on aikansa.

Tänää on ollu tosi hyvä päivä! Sain yhen hartauden oikestaan kokonaan valmiiksi. Apua sain eräältä työntekijältä, mikä oli tosi kiva juttu! Olis muuten mennyt paljon enemmän aikaa sen tekemiseen.

Opettaja tuli käymään harkkapaikalla ja myö keskusteltiin ohjaajan ja opettajan kanssa kolmestaan miun harkasta. Jännitin enne opettajan tuloa iha hirmusesti, mut jännistys laantu vähitellen. Juteltiin paljon, mie sain (tai jouduin) olla paljon äänessä, kertoilla omia fiiliksiä ja vastailin opettajan kysymyksiin. Toki myös ohjaaja kertoili siitä, mite mie oon pärjänny ja kyseli myös miulta juttuja. Opettaja kysy ohjaajalta, et minkä arvosanan antais näin alustavasti. "En nää mitää syytä, miks en vois antaa kiitettävää." JES! Oltiin ohjaajan kanssa molemmat helpottuneita sen jälkee ku keskustelu oli ohi. Ei ollu paha, mut kyl sitä jännitti! Nyt se on ohi, enää loppuarviointi ohjaajalta parin viikon päästä. Enää 2 viikkoo! Mihi tää aika on oikee kadonnu?

Tulin kotiin ja täällä ootti kirje kesätöistä. Nyt on paikan työsuhdepäälliköltä virallinen tieto paikasta. Sain myös ison nivaskan papereita ja tietoa paikasta, mihi oon menossa. Nyt tajusin taas yhellä tavalla konkreettisesti, et kesä on ihan kohta! Työt alkaa reilun kuukauden päästä. Oikeesti, tää on iha hurjaa!

Katoin myös Wilmaa. Miun enkun kurssi oli menny läpi, whuhuu! Samalla myös 100 opintopistettä on täynnä. Oon käyny tätä koulua kuukauden vajaan 2 vuotta, kohta tääki loppuu! Enää 1,5 vuotta. En halua, et tää loppuu. Mut kaikella on aikansa.