Oon yksin lähijunassa yhtenä iltana syksyllä 2012. Luokseni tulee ulkomaalainen mies ja alkaa kyselemään kaikkea, kehumaan miun kauneutta ja julistamaan rakkauttaan. Alkaa vähän pelottaa. Halusin nopeesti pois junasta. Ne oli varmasti elämäni pisimmät kuusi minuuttia.
Juuri ennen joulua 2013 suomalainen mies tulee kyselmään kaikkea elämääni ja rahatilanteeseeni liittyvää ja tarjoaa "jouluavustusta" parikymppiä. Saan vakuuteltua, etten tarvitse ja mies jättää onneks rauhaan. En tiiä, mitä sen parinkympin etee olis pitäny tehä. Enkä haluakkaa tietää.
"Suudellaanko?" oli eile erään autismin kirjoon kuuluvan nuoren miehen kysymys töissä. Vastasin: "Ei". Sen jälkeen hän tokasi heti: "Se ei ole sopivaa". Vastasin: "Ei niin". Keskustelu jäi sitten onneksi siihen.
Oon tässä tän iltaa miettiny, et kyllä miulle kaikki muut ehottelee vaikka ja mitä, mutta miks ei ne, joiden haluaisin? Laitoin jopa kahden ystävän kanssa olevaan keskusteluu, et "Miks muut pojat ei tuu ehottelemaa?" :D Mut onneks miulla on ihania ystäviä. Eräs laitto, et "Sini, sie oot nii ihana, että odota vain. :)" Ihana, ku ystävät jaksaa tsempata. I love my friends!♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti