Peleistä.

Miuta ei oo oikeestaa koskaa kiinnostanu mitkää konsolipelit. Lauta- ja korttipelit on kivoja ja oon varmaa nyt opiskeluaikana pelannu enemmä lauta-/korttipelejä, ku koko elämäni aikana. Ainaki uusien opittujen pelien lista on pitkä! Ja aina on kiva pelata ja oppia joku uus peli. Joitteki pelien sisäistämisee menee vaa joskus tosi paljon aikaa ja mieluusti katon vierestä ja opin pelin sillä tavalla, enkä ite pelaamalla.

Nyt miun ystäväpiirin on vallannu Pokémon-kortit. Tervetuloa takasin 90-luku! Nyt ei sit juurikaa mistää muusta puhuta. Tänääki ku ystävät pelas niillä, ite käperryin sohvan nurkkaa kuuntelemaa musiikkia ja pois tästä maailma. Sama jatku, ku käveltii kauppaa. Puheenaihe: Pokémon-kortit. Kävelin kuulokkeet korvilla enkä kuullu mitää ku instrumentaalimusiikkia. En jaksanu kuunnella heidän puhetta niistä.

Tuli vaa mielee toine ystäväporukka, jossa puhutaa paljo peleistä, animesta ja mangasta. On aina puhuttu, lukion alusta lähtien. Sillo mie meen, kute ystävät sanoo, omaa maailmaani enkä kuule tai nää mitää. Nykysi kyl on kiva, ku puhutaa enemmä muistaki jutuista. :)

Ei se miuta sinällää haittaa, en halua kieltää muita puhumasta niistä, mutku en ymmärrä niistä mitää eikä ne miuta kiinnosta. Miusta on kiva, et ku ollaa porukalla, nii sillo on kiva puhua jostaki muusta.