Rentoilua.

Kun ystävien seurassa

viihdymme vapaahetkin,

niin valollasi kirkasta

puuhamme hupaisetkin.

Käy vierellämme, näytä tie,

maailma ettei harhaan vie

ja tahraa sieluamme.

-Virsi 543- 

Eile (ja myös tänää) oli rento päivä. Ei tullu oikeestaa tehtyä mitää järkevää, mut ehkä välillä on iha hyvä oottaa vaa rennosti. Käytii kaupassa, lauleltii, makoiltii, katottii leffa When in Rome, syötii herkkuja, pelattii korteilla, käytii Eväsmessussa opistolla ja juteltii kaikesta mahollisesta.

"Love is our true destiny. We do not find the meaning of life by ourselves alone - we find it with another."
-Thomas Merton

Tuo pitää miusta paikkaansa ja siks päätin sen jakaa. Ja liittyy, yllätys yllätys, tän viikonlopun puheenaiheisiin. Puheenaiheena on ollu paljo parisuhteet ja yleensäkki ihastuminen ja rakkaus. Pari miun ystävää on vähä, voisko sanoa, skeptisiä sen asian suhtee. Tai ajattelevat siitä vähä sillä tavalla, et "öhhh". Ite taas oon sellane tosi optimistine ja positiivisella asenteella oleva. Tykkään kuunnella rakkauslauluja ja kattoo romanttisia leffoja. En oo kuitenkaa sellane, joka kattelee vaaleenpunasten lasien läpi. On miulla realismia mukana tässäki jutussa.

Kuiteki tykkään siitä tosi paljo. Vaik en oo koskaa saanu kokea romanttista rakkautta keneltäkää, nii silti uskon, et miun aika on vielä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa. Ja tietysti erään tietyn tyypin kanssa. En oo asialle viel saanu tehtyä mitää, mut toivottavasti saisin mahollisimman nopeesti, nii ois tääki pois mielen päältä. Varsinkii, jos vastaus ei oo mieluine, mitä epäilen sen olevan. Mut yritän olla murehtimatta asiasta enne ku oon sanonu sen ääneen. En oo puhunu omasta ihastuksesta kenellekkää täällä Espoossa, mut lukiosta saamilleni ystäville oon kertonu. En joteki osaa sanoa sitä äänee täällä, ku haluan kuunnella vaa muita ja heidän rakkausmurheita. Ehkä mie uskallaudun tässä joku päivä.