lauantai 31. toukokuuta 2014

Elämänmuutosta.

Siitä onki taas jo aikaa, ku oon viimeeks kirjotellu. Melkei kuukausi, huh! Paljon on ehtiny tapahtua, pari aika isoakin muutosta elämässä.

Harkka loppu, mikä oli tosi haikeeta! Vikana päivänä käytiin ohjaajan, luokkatoverin ja hänen ohjaajansa kanssa syömässä. Sitä enne mein piti luokkatoverin kanssa ratkasta pari arvotusta, joiden määränpäistä sai aina uudet vihjeet. Ratkastuamme ne, päästiin ruokapaikkaan, jossa syötiin ja samalla haastateltiin mein ohjaajia harkkarapsaa varten. Oli kyl hauska tapa alottaa viimenen harkkapäivä!
Päivä päätty parin lapsen kanssa soittamishetkeen. Soitettiin ja laulettiin Robinin Boom kah, mitä oltii soiteltu aiemminki harkan aikana. Nää lapset tuli ihan sitä varten käymää miun harkkapaikalla, ku halusivat nähä miut enne ku lähin pois. Oisin halunnu ottaa heidät mukaa kotii, olivat nii ihania!♥

Ystävien kanssa on tullu hengattua nää pari viikkoa paljon, sillä koulu loppu keskiviikkona. Oltiin paljon ulkona, grillattii, pelailtii pelejä, käytii syömässä, saunottii ja tehtii kaikkee muuta kivaa! Nää viikot oli kyllä tosi ihania ja otin niistä kaiken irti, sillä nään kaikki seuraavan kerra kahen kuukauden päästä koulun alkaessa. Ootan kyl jo kesää ja oon tosi onnellinen, et tutustuin tän vuoden aikana uusiin ihmisii, jotka viettää kesän pk-seudulla, nii voin töiden ohessa hengata heidän kanssa. Muute ois aika yksinäistä, vaik käynki oikeestaa päivittäi töissä.

Nii, niitä isoja juttuja. Toinen näistä on oikeesti tapahtunu jo enne edellistä kirjotusta, mut toine on tapahtunu edellisen kirjotuksen jälkee. Jälkeen tapahtunut juttu on se, et sain yksiön! Muutin tähä tän viikon tiistaina. Oon tosi vähä aikaa asunu tässä, mut tää tuntuu jo kodilta ja on ihana, ku saa ite päättää iha kaikesta. :)
Se toinen juttu. Tää tyttö ei oo enää vapailla markkinoilla! Kyllä, näin on päässyt käymää. Oon nii onnellinen! Tää kuukausi on menny iha pilvissä. En olis voinu uskoa, et näin oikeesti kävis miulle. Parina päivänä seurustelun alottamisen jälkee nipistelin aina välillä itteäni ja varmistin, ettei tapahtunu ollu unta. Ja ei oo onneks ollu! On ollu ihanaa, ku on ollu ihminen vierellä, josta oikeesti välittää ja tietää tän välittävän myös siusta yhtä paljon.♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti