Ihastusta.

Tässä parina päivänä on ollu taas suht isona puheenaiheena ihastukset, parisuhteet ja kaikki noihin liittyvä. Asia on taas noussu pinnalle, ku eräs ystävä menee ens kuussa naimisiin ja monet ystävät on menny kihloihin tai alkaneet seurustella kesän aikana.

Kertoiltiin toisillemme ihastuksista ja ihastumisten kestoista. Itellä pisin aika on ollu kuusi vuotta. Se alko kolmannen luokan aikana ja kesti lukion alkuun asti. Oon miettiny, et onko se ollu jo tuollo kolmannen luokan aikana ihastumista vai ei, mut nii mie sen oon luokitellut. En tiiä, mite se kesti noi kaua, mut se vaa kesti. Se kesti, vaikka ihastus seurusteliki ainaki suurimman osan tuosta koko ajasta. En oo koskaa kertonu sitä hänelle, enkä tuu kertomaankaa. Hää on tälläkin hetkellä tietojeni mukaa parisuhteessa, mikä on kestäny jo yläasteelta lähtien. :)

Toine vähän pidempi oli lukioaikana, ja oikeestaa kesti koko sen ajan. Eli siis kolmisen vuotta. Ei oikeestaa ees tunnettu, mut silti jotenki ihastuin hänee. En tiiä, mitä hänelle nykyää kuuluu, mut toivottavasti jotai hyvää. :) Muut on ollu sellasia hetkellisiä ja lyhyitä, nii ne ei oo nii isoja juttuja.

Puhuttii paljo myös siitä, mite sitä on vaikeeta elää sen kanssa, ettei pysty kertomaa asiaa tälle toiselle osapuolelle. Siihe vaikuttaa nii moni juttu, miks ei uskalla. Ei oo iha varma, et onks tää oikeesti ihastumista vai mitä se on. Ja mitäköhä mieltä se toine on. Itellä suurin on se, et jos ei saakkaa vastakaikua ja tunteiden tunnustamisen jälkeen ystävyys menee katki. En usko, et nii välttämättä kävis, mut ois se varmaanki melko outoo ja vaikeeta sit hengata samassa porukassa sen jälkee.

Mut se on omalla kohdalla myös, et jos tiiän jonkun ystäväni olevan ihastunut samaan tyyppiin, niin haluan antaa hänelle mahdollisuuden kertoa asiasta tyypille. En halua mennä välii, vaik ei sitä välttämättä tekiskään. On sellane tunne, et veis toisen miehen. Vois myös tuntua oudolta, jos kertois ihastustukselle tunteista ja hää sit yllättäen antaiskin vastakaikua. Siinähä sitä sit olis, ku kertois ystävälle, et näin on päässy käymään. Se vois vaikeuttaa tilannetta, mut kai sen kanssa oppis elämään?

Oon liian kiltti ja ajattelen muiden tunteita. Pitäis varmaan ajatella myös omia, ainaki näissä jutuissa?