Elossa ollaan!

Hups, tää on unohtunu iha kokonaa. :D Tai oon aina sillo tällö joskus muistanu tän olemassa olon, mut en oo saanu aikaseks kirjottaa mitää. No, nytpä kirjottelen, näin 5kk jälkeen... Ja siitä saa kiittää erästä ihmistä, johon tutustuin tässä reilu viikko sitte (tarkalleen 12 päivää sitte, mut kuka noita päiviä laskee paitsi mie ;) ) ja hää sai innostettua miuta tähä hommaa (katotaa kui kaua miun innostus kestää). Mutta siis viidessä kuukaudessa on ehtiny sattua ja tapahtua niiiiii paljo kaikkea, etten millää voi muistaa kaikkea, mitä on tapahtunu. Katellaa, mitä kaikkea sitä muistais..

Ehkä isoimpia juttuja on kuiteki se, et sain ekan vuoden koulua käytyä ainaki melkei kunnialla, jippii! Oli haikeeta lähtee keväällä pois Espoosta, ku ties, ettei tuu näkemää pitkää aikaa niitä ihmisä, joiden kanssa on tullu vietettyä aikaa melkein vuoden verra lähes päivittäin. Tuli oikeesti itkettyä monet kerrat ja heipat oli vaikee sanoa. Tietysti sitä ties, et nähää (tai ainaki toivottavasti nähää), mut silti. Kyl siitä sit tokeni ja kaikki on menny hyvi. Onneks on Facebook, mitä kautta ollaa pidetty yhteyttä. Ja yks näistä ihmisistä tuli tänne Lappeenrantaa töihi, ollaa työkavereita, nii näkee ees joitaki. Ja erästä näin ku hää tuli Lappeenrantaa yllätysvierailulle. Oli ihanat kolme tuntia!♥ Mutta kohta myö taas nähää, ei oo ku kaks viikkoa!

Sain oman alan kesätöitä eli oon ollu kesänuorisotyönohjaajana Lappeenrannassa Lappeen seurakunnalla ja oon ollu siellä kohta sen kaks kuukautta. On ollu jännää olla toisessa seurakunnassa töissä, vaik oonki töissä kotikaupungissani. Iha eri ihmiset ja toimintatavat. Mut on ollu opettavaista! Töissä ollessani oon saanu olla vetämässä nuorteniltoja ja kahta tosi hienoa riparia yhtenä ohjaajana, joista toinen sai tänään päätöksensä, ku oli konfirmaatio. Enää on oikeestaa ens viikonlopun varkkaleirin suunnittelu ja toteutus, ja sit ois miun työkesä ohi. Muistan vieläki sen päivän, ku alotin siellä ja kohta se on jo ohi. Hui, mihi tää aika oikee on kadonnu tästä välistä?!?

Ripareilla pidin oppitunteja, pääasiassa yksin, mut pari myös toisten ohjaajien kanssa. Oli jännää ja ehkä vähä myös stressaavaa pitää oppitunteja. 'Pahinta' siinä oli se, et olin välillä epävarma mm. siitä, opetanko kaiken tarpeellisen/opetanko jotai iha vääri/mikä on asiaa ja mikä ei. Tälläsiä. Iha eka oppitunti, mitä pidin tänä kesänä, oli miusta iha hirvee. Eräs riparilainen sano miulle, et pitäiskö miun vaihtaa yhen riparilaisen kanssa paikkaa, ku en osaa opettaa. Ja tää, ketä ehotettii miun tilalle, on tosi fiksu kaveri. Tuon tunnin jälkee mietin koko päivän ja illan, et onko miusta tähän hommaan, onko miusta pitämää oppitunteja. Tai oikeestaa se on ollu koko aja vähä mielesessä. Mut hengissä on selvitty, ainaki tähä asti. Enkä aio luovuttaa, oon vasta opiskellu yhen vuoden ja miulla on aikaa oppia opettamaa! :)

Tietysti oon töiden ohessa ehtiny ottaa rennomminki. Tänä kesänä on tullu saatettua kolmen ystävää täysi-ikäisten maailmaan, juhlittu mummon 80-vuotisjuhlat ja muita synttäreitä, käyty Linnanmäellä, muuttamassa veli uuteen kämppään kihlattunsa kanssa, uitu, oleskeltu rannalla, vietetty aikaa tärkeiden ihmisten kanssa ja paljon paljon muuta.

Mut se täytyy sanoa, et on ollu tosi upee kesä tähän mennessä! Tosiaa kaikkee kivaa on tapahtunu ja oon tutustunu niiin monii uusiin upeisiin ihmisiin ja vanhoihi tuttuihi tutustunu vieläkin paremmin. BFF (jos lukee, nii tunnistaa ittensä) on ollu kyl yks parhaimmista uusista tyypeistä, joihin oon tutustunu (hää sai miut kirjottamaa). ;) Toivottavasti pidetää yhteyttä jatkossakin, en halua menettää ketää teistä rakkaista.♥

Ehkä se olis tässä tällä kertaa, yritän ottaa itteeni niskasta kiinni ja kirjotella useemminki!