Harmitus ja ikävöinti vaihtui iloon ja onneen

Taas kirjottelen (oon muuten kirjotellu nyt ihan ahkeraa :D)! Ajattelin vähän taas kirjotella ennen nukkumaan menoa, jos vaikka tulisi uni nopeammin.

Toissa päivänä eli tiistaina käytiin siis pesemässä ystävän ja pikkusiskon kanssa mattoja. Ei meillä niitä montaa ollu, mut onpahan äitillä ja miulla myöhemmin muutama vähemmän pestävänä. Illalla sitten menin kuitenkiin katsomaan kolmen ystävän ja äidin kanssa Potterin, vaikka aluksi en ollut menossa. Kannatti, sanon minä! Muuta en sitten oikeastaan tehnytkään, illalla myöhemmin ukosti niin ei voinut mennä edes uimaan tai ulos kuvailemaan.

(Nyt otsikon viittaamaan aiheeseen)
Eilen keskiviikkona kokoonnuttiin suurin osa ystävistäni yhdelle ystävälle ja vietettiin yhteistä aikaa, mikä ei minusta juurikaan ollut yhteistä. No siis, oleiltiinhan me pääasiassa kaikki samassa huoneessa, mutta kun itse en välitä yleensäkään mistään pleikkaripeleistä, niin sitten pari heistä sitten pelasi. Ja muut katsoivat. Tylsää, sanon minä. Loppu vaiheessa he kyllästyivät pelaamaan, niin lopettivat (jes), mutta siirtyivät katsomaan animea netistä. En pidä animesta tai mangoista, niin en siis mennyt katsomaan. Makailin vain ystäväni sängyllä. Sen olisin kylläkin voinut tehdä myös kotona, huoh! Ja kun tulin kotiin, niin äiti oikein kehui kotiin tullessaan nähneensä pienen kummipoikani heidän ollessaan äitini lapsuuden kodilla. Arvatkaa kuinka harmitti! Lisäsi vain enemmän sitä tunnetta, että olisi pitänyt jäädä kotiin. Ei voi mitään, olisin vain halunnut nähdä kummipoikani taas, vaikka sunnuntaina hänet olen viimeeksi nähnyt.
Illalla oli onneksi paljon kivempaa! Olin nimittäi kirkollamme nuortenillassa. Oli ihanaa nähdä taas niitä ihmisiä siellä ja viettää aikaa yhdessä leikkien, jutellen, syöden, laulaen ja hartauteen hiljentyen! Ei olisi maltettu pienen porukan kanssa lähteä ollenkaan pois, siirryimme yhdeksän jälkeen ulos ja jäimme siihenkin vielä juttelemaan yli puoleksi tunniksi. Niin ihanaa, haluaisin useamminkin! Huomasin, että kuinka paljon olen ikävöinytkään yhdessä oloa, etten malta odottaa seuraavaa kertaa! ♥

No, tänään menen siis töihin kahteentoista ja pääsen klo:18 kotiin. Päivä melkein hukkaan heitettyä aikaa, mutta saahan siitä onneksi sentää palkkaa!