Ne, jotka tuntee miut edes jollakin tavalla, tietävät miun olevan tosi tunteellinen ihminen. Ja tää ilmenee varsinkin sillo, jos on kyse ihmissuhteista.
Tässä syksyn aikana, koulun alkamisen jälkeen oon kuullut kolmen parin eronneen. Viimeisin tälläsen uutisen kuulin tänään. Ja aina, kuulen näin tapahtuneen, oon tosi pahoillani kyseisen/kyseisten ihmisten puolesta. Tuun surulliseksi. Ja tähän vaikuttaa varmasti sen, ku ite tiiän, miltä se tuntuu. Ja se ei oo kivaa...
Jotenkin aina tällästen tilanteiden jälkeen, kun tilanne on ohi ja oon yksin, palaan siihen iltaan n. 8kk sitten, kun erottiin entisen poikaystäväni kanssa. Muistan tarkalleen sen tilanteen. Kellonajan, mitä tein just sitä ennen, mitä toinen sano, miltä tuntu, miten reagoin. Ja se tuo edelleen tunteet pintaan.
Tosin ne tunteet tulee muutenkin pintaan ainakin muutamia kertoja kuukaudessa. Varsinkin seuruntelun alottamisen ja eron päivämäärinä. Ja niiden lisäks myös muuten, koska hengataan samassa porukassa. Nykysin tosin menee paremmin enkä jokaisen yhessä hengatun hetken jälkeen itke. Joskus kylläkin. Mut se on varmaan ihan ok.
Tänää just mietin, et millokohan pääsen erosta kokonaan yli. Ehkä mie joskus.
"Eilinen on historiaa. Huominen on arvoitus. Tänään on lahja ja siksi se on nimeltään nykyisyys."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti