Tasan vuosi sitten kirjoitin siitä, miten miun elämä on muutunut tosi iloisesti. Silloin olin juuri muuttanut solusta yksiöön ja olin seurustellut reilun kuukauden. Elämä kukoisti ja hymyili. Kaikki oli aivan ihanaa!Toisin on nyt. Elämä on heitellyt ja tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Tuntuu, että alamäki alkoi, kun exäni ilmoitti haluavansa erota. Sen jälkeen on ollut vaikka ja mitä. Koulustressiä: opinnäytetyön aihe vaihtui ja stressaa muutenki ihan älyttömästi, harjoittelupaikkaa ei meinannut löytyä ja kaikki muut tehtävät ja jutut lisäksi. Huoli lähimmäisistä, joilla on ollut vaikeaa. Molemmat isoäitini kuolivat tasan kolmen viikon välein ja sen vuoksi on tullut matkustettua vanhempien luo useammin kuin oli alunperin ollut suunnitelmissa ja matkustaminen väsyttää. Ja sit kaikkea muuta oikeesti pientä, mikä on tuntunut älyttömän suurelta.
Oon yrittänyt pohtia sitä, miten saisin tilanteen sellaseks kuin se oli ennen eroa. Silloin kaikki oli hyvin. Eihän sitä toki olisi voinut estää esimerkiksi isoäitien kuolemia, mutta olisi se helpottanut omaa oloa, jos olisi ollut itselle tärkeä ja rakas rinnalla tukemassa. Miun pitää yrittää tajuta, etten pysty vaikuttamaa tilanteeseen muuten kuin omalta kohdaltani: miun pitäis oppia jättämään kaikki ikävä taakse ja alkaa nauttimaan enemmän elämästä.
Onni on kuitenkin ollut, että miulla on perheen lisäksi oikeesti sellasia ystäviä, jotka välittää ja kuuntelee. Tää kevät ois ollut täysi mahdottomuus selvitä ilman heitä!♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti