Kuvitelmaa.

Katson ulos.

Odotan.

Odotan sinun tulevan taakseni

ja kietovan kätesi ympärilleni.

Tunnen sinut

ja sinun tuoksusi.

Käännyn.

Ei, et ole siinä.

Se oli vain kuvitelmaa.

Ehkä olet jo jonkun

jonkun aivan toisen

ja teet hänelle niin.

En tiedä.

Enkä tiedä,

haluaisinko edes tietää.

Ehkä se helpottaisi,

osaisin päästää irti

ja jatkaa elämääni.

Toisaalta

jo ajatus siitä sattuu.

Haaveissani,

vain haaveissani

palaamme vielä yhteen.

Jatkamme siitä, mihin jäimme.

Eläisimme yhdessä

kunnes kuolema meidät erottaa.

Ikäväni on sanoinkuvaamaton.