Pompottelua.

Heipä hei taas! Kuukaus sitte oon kirjotellu viimeeks, nii arvata saattaa, et vaikka ja mitä on ehtiny tapahtumaa tässä ajassa. Kirjottelenpa tässä aikani kuluks vähä kuulumisia. :)

Tän kuukauden aikana oon viettäny joka ikisen viikonlopun Espoossa, mikä on osi kivaa! Oon nauttinu siellä olosta, vaik miulla ei ollu tarkotus nii useesti käydä siellä. Oon käyny kaksissa tupareissa, tehtiin kätköilyreissu Lohjalle, kävin paljo seurakunnan jutuissa, tehtiin pieni metsäretki Nuuksioon, vietin paaaljon aikaa ystävien kanssa, tutustuin uusii ihmisiin ja tietysti isoin syy, miks siellä kävin: kävin käsileikkauksessa.

Kaikkihan lähti siitä, kun olin viikonlopun 20.-22.9. Espoossa, kun oli ystävien tuparit ja käytiin Lohjalla. Sunnuntaina käytiin ystävän luona Pasilassa ja olin lähössä kotiin Lappeenrantaa. Noustiin ratikasta ja kaaduin joteki ihmeellisesti. Sormi turpos ja sattu iha kamalasti. Istuin sit junassa maissi-herne-paprikapussi sormessa.
Maanantaina sit soitin ja menin loppujen lopuks terveyskeskuksee ekaks sairaanhoitajalle ja sit lääkärille, josta lähettivät röntgeniin rystysen murtumaepäilyn takia. Menin EKKS:n päivystyksee ja siellä sit röntgeniin. Sieltä sit lähettivätki Armilan sairaalaan, koska lähete oli kuulemma sinne. Menin Armilaan, jossa sanoivat, et miks ihmeessä tulin tänne kerta keskussairaalaa oli lähetetty. Ottivat kuitekin kuvat ja lähettivät takas jonottamaa EKKS:n päivystyksee. Siellä sit oottelin ystävän kanssa ekaks aika pitkää, että pääsin lääkärille. Lääkäri laitto kuvat ortopedille, joka katto ne. Ootettii taas ja lääkäri tuli hakemaa, ku ortopedi oli kattonu kuvat ja todennu murtuman oikeen pikkurillin rystynen. Yrittivät reponoida eli vetää rystysen paikoilleen ja sit kipsasivat käden. Sit uudestaa röntgeniin ja oottamaan lääkäriä röntgenin jälkee. Sit vihdoin ja viimein lääkäri tuli ja sain kuulla, ettei reponointi hänen mielestään onnistunu. Lääkäri sano, et hän ei pidä mahdottomana, että pitäisi leikata. Tiistaina piti tulla soitto, jos pitää leikata.
Tiistaina ei kuulunu mitää. Ehin jo huokasta, et jes ei tarvii leikata! Keskiviikkona olin työharjottelussa, ku soittivat, et torstaina leikkaavat päiväkirurgisessa. Se oli sillei, et voihan sanonko mikä. Mut tuntia myöhemmi soittivat, ettei miuta leikata Lappeenrannassa ku oon espoolainen. Keskiviikkona piti illalla vielä matkustaa Espoosee ja mennä torstaina Jorviin.
Torstaina menin Jorvii, jossa kävin lääkärin vastaanotolla, joka sit lähetti röntgenii. Röntgenin jälkee taas oottamaa lääkäriä, joka katto kuvat. Hää sit lähetti miut Töölön tapaturma-asemalle ja sano, et jos oon enne puol kahta, nii leikkaavat samana päivänä. Olin enne puolta kahta, mut eivätpä leikanneet. Jouduin oottamaa pari tuntia, et pääsin lääkärille, joka vihdoin anto miulle leikkausajan tulevalle sunnuntaille. JES!

Nyt oon siis kaiken kaikkiaan ollu käsi kipsissä neljä viikkoa, kolme viikkoa sitte oli leikkaus ja pari viikkoa viel pitää kipsi. Sit alkaaki ainaki viiden viikon kuntoutus. On tää ollu aikamoinen prosessi, mut onneks on hoidossa. Toivottavasti myös palautuu ees suht samanlaiseks, mitä oli oli enne tapaturmaa!

Mut muute kuuluu tosi hyvää, oon tykänny toooosi paljo työharkasta! Paikka on tosi kiva, harmi et loppuu jo ens viikon perjantaina! Mut on taas kiva mennä Espoosee ystävien luokse ja kouluunki. :)