~Ensinnäkin, anteeksi kun en ole ehtinyt laittamaan kuvia, vaikka niin lupasin. Enkä kyllä nytkään niitä laita, kun en ole kerennyt tyhjentämään kameraa.
Paljoa ei ole ehtinyt tapahtua, oon ollu pääasiassa kotona, kun on ollut vapaata. Tänään kävin kuvaamassa, kun en ollut kuvaillut taas pitkään aikaan. Samalla myös kävin 'leikkipaikalla' eli mein pihapiirin talojen lasten leikkipihalla. Siinä istuin keinussa ja mietin mennyttä aikaa. Aikaa, ku itse olis siinä iässä, että vietin siellä suurimman osan ajastani. Milloinkohan viimeeksi olen siellä käynyt?
Monet tutut asiat oli vielä paikoillaan. Keinut, joissa on keinuttu monen monet vauhdit. Kiipeilyteline, johon piti kiivetä, vaikka ei meinannut peloltaan päästä alas. Hiekkalaatikko, josta yritettiin kavereiden kanssa kaivaa tunnelia Kiinaan. Kivet, joiden päällä kiipeiltiin. Ja monet monet muut.
Tuli jotenkin niin nostalginen olo, kun niitä asioita mietin yksikseni. Ja samalla todella haikea. Niitä, joiden kanssa siellä oli tullut lapsuus vietettyä, ei ole tullut nähtyä moniin vuosiin. Ja joskus kaikki se pitää jättää taakseen, kun pitää muuttaa pois. Miten aika kuluukaan niin nopeasti? Miten ei ole tullut oltua yhteydessä niihin, joiden kanssa aikoinaan vietti kaikki tärkeimmät ja hienoimmat hetket? Kaipaan sitä aikaa valtavasti. Kaipaan niitä ihmisiä, joiden kanssa siellä on tullut vietettyä monia tunteja, jotka tuntuivat vain muutamalta minuutilta. Haluaisin taas koota heidät yhteen ja miettiä menneitä. Se vain tuntuu jotenkin niin vaikealta, vaikkei se todellisuudessa olisikaan.
Menipä haikeaksi. Mutta siis... Muisteluista tulevaan. Huomenna olisi lähtö klo: 9 kohti Turkua ja Maata Näkyvissä-festareita. On taas kiva mennä sinne, näkee kaveria, jota ei tulisi muuten nähtyä. Siellä siis menee koko viikonloppu. Eli seuraavaa tekstiä tulee siis vasta aikaisintaan ensi viikolla alku viikosta. Katsotaan nyt.
"Eilinen on historiaa. Huominen on arvoitus. Tänään on lahja ja siksi se on nimeltään nykyisyys."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti