~Yellou~
Kuten aikasemminkin, lainasin taas yhen kaverin sanonnan. Oonpa pahis! Pitäsiköhän alkaa keräilemään kaikkia tälläsiä? Vois muuten tulla aikasten pitkä lista! :D
Mutta mutta, viimeeksi kirjottelin keskiviikkona psykan kirjoitusten jälkeisiä tunnelmia. Ja kuten oikein silloin muistelin, nii maanantaina voi käydä kyselemässä opettajalta alustavia pisteitä. En kuitenkaa tiiä, uskallanko mennä kysymään, varsinkaa kasvotusten... Pitäis varmaankin ottaa joku ystävistä mukaan henkiseksi tueksi, jonka olkapäätä vasten sitten itkeä häpeää, et mite mie voin olla näin huono?! Koitan kuitenkin kerätä rohkeutta ja mennä pääpystyssä kysymään, eihän siihen voi kuolla. Vai voiko?
No, jos mennään sitten torstain tapahtumiin. Miulla oli ihan normaali torstai koulussa paitsi, että miuta luultiin kahdeksi eri miun kaveriksi. Tai oikeestaa toinen on vaan koulukaveri ja toinen sitten olikii miun hyvä ystävä.
Mie luin hyppytunnilla tervystietoa sohvalla ja mein englannin opettaja luuli miuta miun hyväksi ystäväksi ja kysyi, et miten miun ystävät Japanissa pärjäilee. Tää miun ystävä kun on ollut Japanissa 10kk vaihdossa, tuli viime vuonna pois sieltä. Mie sitten ihan häkellyksissäni vastasin, et joo, voi ne ihan hyvin! Meni vähän aikaa, et tajusin, et hei, hää sekotti meijät kahet taas (tätä on nimittäi tapahtunu aikasemminkin, ja muidenkin opettajien kohdalla...). En kyllä kehdannut mennä perää ja huomauttaa, et hää sekotti, olisin nimittäi asettanu itteni ja hänet vähän noloon asemaan.
No, toinen sekaannuksista tapahtui matikan tunnilla. Mein opettaja kysy jotain ylppäreihin liittyvää, ja katto miuhun, mie vastasin ja sitten hää kysy siltä miun kaverilta ja kutsu häntä Siniksi. Näin oli kuulemma tapahtunut myös maanantaina tunnilla (millä mie en edes ollut)ja torstainakin useampaan otteeseen. En mie voi olla niin samannäköinen muiden ihmisten kanssa.
Jo miun ollessa pieni, mein mamma eli äidin äiti sanoi miuta aina miun serkuksi. Mie onneks olin jo tottunut siihen, ja osasin aina kuitenkin reagoida :D Eli oon tottunut siihen jo pienestä pitäen!
Torstaina illalla miun vielä piti, tai nii mie luulin, mennä Joutsenoon seurakuntayhtymän lapsityönjohtokunnan kokoukseen. Siellä sitten selvisi, että miun ei olis tarvinnu (tai oikeestaa saanu) mennä sinne, kun varajäseniä ei sinne oltu kutsuttu... Arvatkaa vaa, että se oli iha hirveän NOLOA! En oo varmaankaan ollut niin nolostunut! Mutta toisaalta, oon elämäni ensimmäistä kertaa luottamushenkilönä missään tälläsessä, nii en voinut tietää sitä. Istuin sitten siellä, ja koitin olla mahdollisimman pieni. Meni se kuitenkin ihan hyvin, mutta opin etten mene, jos ei soiteta ja käsketä.
Perjantaina oli taas ihan normi päivä koulussa. Illalla menin miun kaverin 18-vuotissynttäreille Kansanlähetyksen Lähetyskodille. Oli oikein kivanhauskamahti ilta: syötiin, leikittiin, juteltiin, laulettiin, kuunneltiin musiikkia, katottiin leffa (Ice Age 3), syötiin ja juteltiin lisää. :D Juhlat alkovat klo:18 ja niiden piti loppua jo klo:21, mutta ilta vähän venyi ja lähettiinkin vasta puolen kahdentoista aikoihin. Itelläni ei ollu harmikseni kameraa mukan, mutta onneks miun kaverilla oli, nii saatii kuviakin otettua. :)
Kuten aikasemminkin, lainasin taas yhen kaverin sanonnan. Oonpa pahis! Pitäsiköhän alkaa keräilemään kaikkia tälläsiä? Vois muuten tulla aikasten pitkä lista! :D
Mutta mutta, viimeeksi kirjottelin keskiviikkona psykan kirjoitusten jälkeisiä tunnelmia. Ja kuten oikein silloin muistelin, nii maanantaina voi käydä kyselemässä opettajalta alustavia pisteitä. En kuitenkaa tiiä, uskallanko mennä kysymään, varsinkaa kasvotusten... Pitäis varmaankin ottaa joku ystävistä mukaan henkiseksi tueksi, jonka olkapäätä vasten sitten itkeä häpeää, et mite mie voin olla näin huono?! Koitan kuitenkin kerätä rohkeutta ja mennä pääpystyssä kysymään, eihän siihen voi kuolla. Vai voiko?
No, jos mennään sitten torstain tapahtumiin. Miulla oli ihan normaali torstai koulussa paitsi, että miuta luultiin kahdeksi eri miun kaveriksi. Tai oikeestaa toinen on vaan koulukaveri ja toinen sitten olikii miun hyvä ystävä.
Mie luin hyppytunnilla tervystietoa sohvalla ja mein englannin opettaja luuli miuta miun hyväksi ystäväksi ja kysyi, et miten miun ystävät Japanissa pärjäilee. Tää miun ystävä kun on ollut Japanissa 10kk vaihdossa, tuli viime vuonna pois sieltä. Mie sitten ihan häkellyksissäni vastasin, et joo, voi ne ihan hyvin! Meni vähän aikaa, et tajusin, et hei, hää sekotti meijät kahet taas (tätä on nimittäi tapahtunu aikasemminkin, ja muidenkin opettajien kohdalla...). En kyllä kehdannut mennä perää ja huomauttaa, et hää sekotti, olisin nimittäi asettanu itteni ja hänet vähän noloon asemaan.
No, toinen sekaannuksista tapahtui matikan tunnilla. Mein opettaja kysy jotain ylppäreihin liittyvää, ja katto miuhun, mie vastasin ja sitten hää kysy siltä miun kaverilta ja kutsu häntä Siniksi. Näin oli kuulemma tapahtunut myös maanantaina tunnilla (millä mie en edes ollut)ja torstainakin useampaan otteeseen. En mie voi olla niin samannäköinen muiden ihmisten kanssa.
Jo miun ollessa pieni, mein mamma eli äidin äiti sanoi miuta aina miun serkuksi. Mie onneks olin jo tottunut siihen, ja osasin aina kuitenkin reagoida :D Eli oon tottunut siihen jo pienestä pitäen!
Torstaina illalla miun vielä piti, tai nii mie luulin, mennä Joutsenoon seurakuntayhtymän lapsityönjohtokunnan kokoukseen. Siellä sitten selvisi, että miun ei olis tarvinnu (tai oikeestaa saanu) mennä sinne, kun varajäseniä ei sinne oltu kutsuttu... Arvatkaa vaa, että se oli iha hirveän NOLOA! En oo varmaankaan ollut niin nolostunut! Mutta toisaalta, oon elämäni ensimmäistä kertaa luottamushenkilönä missään tälläsessä, nii en voinut tietää sitä. Istuin sitten siellä, ja koitin olla mahdollisimman pieni. Meni se kuitenkin ihan hyvin, mutta opin etten mene, jos ei soiteta ja käsketä.
Perjantaina oli taas ihan normi päivä koulussa. Illalla menin miun kaverin 18-vuotissynttäreille Kansanlähetyksen Lähetyskodille. Oli oikein kivanhauskamahti ilta: syötiin, leikittiin, juteltiin, laulettiin, kuunneltiin musiikkia, katottiin leffa (Ice Age 3), syötiin ja juteltiin lisää. :D Juhlat alkovat klo:18 ja niiden piti loppua jo klo:21, mutta ilta vähän venyi ja lähettiinkin vasta puolen kahdentoista aikoihin. Itelläni ei ollu harmikseni kameraa mukan, mutta onneks miun kaverilla oli, nii saatii kuviakin otettua. :)
Tänään vein äitin töihin ja kävin ruokakaupassa, kun äiti ei kerennyt ennen töiden alkua. Oon myös yrittänyt lukea terveystietoa, mutta enpä ole siinä juuri onnistunut. Vajaa 10 sivua oon saanut tänää luettua, mutta onneksi siihen on vielä vähän aikaa, nii kyllä vielä ehtii. Enkä aio ottaa terkasta nii kovia paineita kuin psykasta, eihän siitä tulis yhtään mitään! Matikka on kuitenkin ensin eli keskiviikkona ja terkka vasta perjantaina. Matikkaa meinasin vielä lueskella enne keskiviikkoa, vaikken siitäkään käy stressaamaan, menee se läpi ilmankin, olen sitä mieltä!
Sitten kun kirjotukset on saatu pois päiväjärjestyksestä, niin sitten alkaakin heti viikko siitä eteenpäin koeviikko. Mutta se on vasta sen ajan murhe, en aio sitä vielä miettiä!
Meinasin vielä tän viikonlopun aikana tehdä synttärikutsuja ystäville, ihan askartelun ilosta. Oon jo kyllä ilmottanu kaikille, että milloin ja missä juhlat on, mutta tänään tuli sellanen ispiraatio, että haluan huomenna askarella! Ja nii meinasinkii, vähän muutakin puuha kuin vain pänttäämistä. Saatan oottaa niistä sitten kuvia ja laittaa tännekkin, ettei postaukset olis aina niin tekstipainotteisia.
Nytten käyn katsomaan pikkusiskon kanssa Biisikärpästä, jonka jälkeen lähdetään hakemaan äiti pois töistä :)
PS. Oon kuunnellu ihan hirveän paljon kuunnellu tällä viikolla Jore Marjarannan biisiä 'Miten pelko lähtee'. Oon tykästynyt siihen kovasti! :)"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti